Mikä on hevosinfluenssa?

Kirjoittanut ja tarkastanut biologi Samuel Sanchez

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Termi hevosinfluenssa viittaa hevosten ylähengitysteiden erittäin tarttuvaan virustautiin. Sen oireet ilmenevät yskänä, sidekalvotulehduksena, kuumeena ja nenän vuotamisena, mutta se ei yleensä johda kuolemaan. Mielenkiintoista on, että arviolta kaikki hevoset, joita ei ole rokotettu tai jotka eivät ole altistuneet virukselle, saavat tartunnan jossain vaiheessa.

Vaikka tartuntojen määrä on hälyttävä, kuolleisuus tähän tartuntaan on kuitenkin enintään 4 %. Toisin sanoen vain varsat ja hevoset, joiden terveydentila on huono jo ennen tartuntaa, ovat todellisessa vaarassa. Jos haluat tietää lisää hevosinfluenssasta, jatka lukemista.

Johtuuko hevosinfluenssa viruksesta?

Hevosinfluenssa on saanut eläinlääketieteellisellä tasolla useita nimityksiä. Nämä termit kuulostavat varmasti tutuilta, sillä niitä sovelletaan myös ihmislääketieteessä. Et varmaankaan ylläty kuullessasi, että tämä taudinaiheuttaja kuuluu influenssa A –virusten ryhmään, jotka aiheuttavat tauteja myös ihmisille, linnuille ja muille nisäkkäille.

Kuten osoitetaan Sinobiological –portaalissa, influenssa A –viruksen alatyyppejä on arviolta 144, mutta vain kaksi niistä näyttää erikoistuneen hevosten tartuttamiseen. Tähän mennessä on havaittu kannat H7N7 (equine-1) ja H3N8 (equine-2). Asiantuntijat uskovat, että H7N7 on saattanut kadota luonnosta, sillä sitä ei ole esiintynyt yli 20 vuoteen.

Pääepäilty kaikissa hevosten influenssatapauksissa on siis H3N8-alatyyppi. BBC:n mukaan tiedetään kuitenkin, että tämä taudinaiheuttaja voi tartuttaa myös lintuja, koiria, kissoja ja jopa hylkeitä.

H3N8-virus on kaikkien hevosten hengitystiesairauksien pääasiallinen aiheuttaja kaikkialla maailmassa.

Viruksen ominaisuudet

Nämä mikro-organismit ovat hyvin yksinkertaisia, kuten kaikki virukset. Viruksen geneettinen informaatio koostuu RNA-segmenteistä, joita puolestaan suojaa ympäristöltä kaksoislipidikerros, joka antaa tälle taudinaiheuttajalle sen muodon. Toisaalta influenssavirukset luokitellaan eri tyyppeihin sen mukaan, millaisia proteiinivariantteja niiden kalvossa on.

Koska viruksilta puuttuvat lähes kaikki soluiksi katsomisen edellyttämät ominaisuudet, niitä harvoin sisällytetään eliöiden ryhmään. Voidakseen monistua niiden on tunkeuduttava isäntänsä soluun, “kaapattava” sen replikaatiokoneisto ja tuotettava kopioita. Kun uudet virukset pääsevät solunulkoiseen ympäristöön, tartunnan saanut solu kuolee (lyysi).

RNA:ta suojaavaan kaksoislipidikerrokseen upotetut proteiinit muodostavat lähes 50 prosenttia viruksen massasta.

Hevosinfluenssan oireet

MSD Veterinary Manual -portaalin mukaan itämisaika on 1-3 päivää tartunnan saamisesta. Tämän lyhyen ajanjakson jälkeen esiintyy yleensä seuraavia oireita:

1. Korkea kuume, jopa 41 °C
2. Seroosi nenäerite
3. Voimakas, kuiva yskä
4. Yleinen heikkous ja huonompi jaksaminen
5. Hengitysvaikeudet (hengenahdistus)
6. Lihaskipu sekä tuki- ja liikuntaelimistön jäykkyys.

Ilmeisimmät kliiniset oireet eivät kestä immunokompetenteilla hevosilla kovin pitkään (noin 2 tai 3 päivää), sillä ne selviytyvät infektiosta nopeasti. Mutta kun virus tunkeutuu hengitysteiden epiteelin seinämään, joidenkin keuhkoputkien rakenteet voivat tuhoutua paikallisesti. Tämän vuoksi yskä kestää joskus vielä muutaman viikon.

Terveet hevoset toipuvat täysin viimeistään 3 viikon kuluessa.

Mahdolliset komplikaatiot

Viruksen leviämisen ja lisääntymisen aiheuttamien vaurioiden vuoksi hengitysteiden epiteelin täydellinen paraneminen kestää yleensä noin 21 päivää. Tämän vaiheen aikana hevoset ovat alttiita muiden opportunististen patogeenien tartunnoille, ja niillä voi ilmetä esimerkiksi keuhkokuumetta, pleuropneumoniaa ja kroonista keuhkoputkentulehdusta. Siksi hevosen on parasta antaa levätä, kunnes se on täysin toipunut.

Miten tartunta syntyy?

Kuten Frontiers of Microbiology –lehdessä todetaan, tämä sairaus tarttuu pisaroiden välityksellä sairaan eläimen yskiessä, aivastaessa tai hirnuessa. Viruksen tehokkuus perustuu sen sitkeyteen, sillä se voi levitä ilman välityksellä jopa 1-2 kilometrin etäisyydelle.

Lisäksi kyseinen mikro-organismi säilyy elinkelpoisena jopa kolme vuorokautta isännän ulkopuolella. Suat, tuolit, hoitajien vaatteet, heinäpaalit, juoma-automaatit ja kaikki tallissa olevat välineet voivat sisältää taudinaiheuttajia. Jos terve hevonen joutuu suoraan kosketuksiin minkä tahansa tällaisen elementin kanssa, se saa tartunnan.

Hevosinfluenssan diagnosointi

Ihannetapauksessa eläinlääkäriin soitetaan jo silloin, kun vain yhdellä hevosella on mainittuja oireita. On joka tapauksessa lähes varmaa, että suurin osa tallin jäsenistä – tai jopa kaikki – sairastuvat samaan aikaan, koska hevoset voivat saada viruksen nopeasti. Kun näin tapahtuu, kyseessä on melko varmasti hevosinfluenssa.

Ensimmäiseksi otetaan aina näytteitä eläimen suun ja nenän limakalvoilta. Nämä näytteet viedään laboratorioon, ja geenimonistustekniikoiden – kuten tutun PCR-testin – avulla voidaan tunnistaa viruksen genomi. Myös veressä kiertävät vasta-ainetestit ovat tässä tehtävässä erittäin hyödyllisiä.

Hoito ja ennaltaehkäisy

Hevoset, jotka eivät saa vakavia oireita, eivät tarvitse erityistä hoitoa, ainoastaan oireenmukaista hoitoa. Ihanteellista on, että jokainen sairas hevonen saa viikon lepoa jokaista kuumeista päivää kohden – yleensä kolme viikkoa. Korkeaa kuumetta potevia hevosia voidaan hoitaa ei-steroidisilla tulehduskipulääkkeillä (NSAID-lääkkeillä) aina eläinlääkärin määräämillä annoksilla.

Lisäksi eläimelle saatetaan joutua määräämään antibiootteja, varsinkin jos kuume kestää yli neljä päivää ja nuhaan liittyy märkäisiä eritteitä. Näin voidaan välttää toissijaiset infektiot, jotka voisivat vaarantaa sairaan hevosen hengen.

Markkinoilla on useita rokotteita, jotka antavat hevosille immuniteetin hevosinfluenssaa vastaan. Jos mahdollista, rokotukset ovat aina paras vaihtoehto.

Hyvin yleinen tauti

Kuten alussa todettiin, lähes kaikki rokottamattomat hevoset saavat jossain vaiheessa elämäänsä hevosinfluenssatartunnan. Vaikka sairaus on hyvin ärsyttävä, 2 tai 3 viikossa tauti yleensä paranee itsestään ja hevosen terveydentila palaa ennalleen. Kuolleisuusaste ei ole yli 4 %, joten se ei kuulu kaikkein vakavimpiin tauteihin.

Erityistä varovaisuutta on kuitenkin noudatettava immuunipuutteisten yksilöiden ja laumassa olevien varsojen kanssa. Näille heikommille eläimille voi kehittyä paljon vakavampia tartuntatauteja. Niiden suojelemiseksi paras vaihtoehto on rokottaa jokainen tallin hevonen.