7 uskomatonta vuoristoeläintä
On hämmästyttävää, miten nämä vuoristoeläimet voivat selviytyä näinkin epäsuotuisissa olosuhteissa. Luonto on kuitenkin viisas ja mahdollistanut niiden sopeutumisen tällaisiin ympäristöihin. Tässä artikkelissa kerromme planeettamme korkeimmilla alueilla elävistä lajeista – tässä tulee 7 uskomatonta vuoristoeläintä.
Miten “korkea vuori” määritellään?
Korkea vuori on korkealla sijaitseva maasto, jossa ilma on kylmää ja sade tulee lumena. Kasvillisuus on hyvin niukkaa, mikä estää tiettyjä eläimiä asettumasta sinne.
Vaikka termi “korkea vuori” voi vaihdella maittain, arviolta 2 500 metristä ylöspäin vuorta voidaan pitää korkeana. Kukaan ei voi kiistää, että 3 000 metrin korkeudessa merenpinnasta ilmasto-olosuhteet ovat ankarammat ja auringon säteily on voimakkaampaa.
Tässä yhteydessä on hyvä huomauttaa, että yksi tärkeimmistä syistä, miksi nisäkkäät ja linnut eivät yleensä asu näillä alueilla, on hapen puute. Vuoristo ei todellakaan ole kaikkein suotuisin elinympäristö.
7 uskomatonta vuoristoeläintä
Tämän ekosysteemin eläimistö koostuu enimmäkseen selkärangattomista ja vain muutamista selkärankaisista, kuten matelijoista ja linnuista. Esimerkkejä korkeiden vuorten eläimistä ovat:
1. Vuohet
Vuohet voivat elää kaikenlaisissa korkeissa ympäristöissä ja jyrkänteillä, sillä niiden elimistö on sopeutunut sekä kylmyyteen että kiviseen maastoon. Ne syövät aamun varhaisina tunteina, sillä ruohon lisäksi ne nauttivat lehtiin kertyneestä aamukasteesta.
Vuohet pystyvät kiipeilemään vaivatta, ja ne ovat tyypillisiä Sveitsissä, Kiinassa, Iranissa ja Argentiinassa.
2. Hanhikorppikotkat
Tämä korppikotka on yksi harvoista Euroopassa elävistä korppikotkista. Se selviytyy korkeuksissa ja syvien laaksojen halkomilla vuoristoalueilla.
Hanhikorppikotkia näkee kallioiden ja rotkojen reunoilla aamuyöllä odottamassa lämpöä, joka auttaa niitä lentämään, sillä ne käyttävät nousevia tuulia hyväksi liikkuessaan. Joissakin tapauksissa ne muuttavat talven tullen lämpimämmille seuduille.
3. Punajalkasammakot
Tämä sammakkoeläin on yksi maailman laajimmalle levinneistä vuoristoeläimistä, ja se asustaa Euroopassa ja suuressa osassa Aasiaa. Se viettää aikuiselämänsä mieluiten maalla ja hakeutuu keväällä kosteisiin paikkoihin lisääntymään. Sillä on jopa yhdeksän senttimetrin mittainen vankka ruumis, jossa on eri värejä ja täpliä. Naaraat ovat uroksia suurempia.
4. Maakotkat
Tämä on yksi maapallon laajimmalle levinneistä linnuista, sillä sitä tavataan Pohjois-Amerikassa, Aasiassa, Afrikassa ja Euroopassa. Euroopassa se on yleinen Alpeilla ja Iberian niemimaan vuoristoalueilla.
Se sopeutuu erittäin hyvin kaikkiin ympäristöihin ja käyttää tarvittaessa ravinnokseen raatoja. Se metsästää kuitenkin mieluiten ilmasta käsin vahvojen kynsiensä, koukkunokkansa, erinomaisen näkökykynsä ja uskomattoman nopeutensa ansiosta.
5. Lumimyyrä
Tällä 70 grammaa painavalla ja 140 millimetrin mittaisella jyrsijällä on harmaa turkki, jossa on rusehtavia sävyjä ja valkoinen vatsa. Se asustaa Euroopan ja Aasian vuoristoseuduilla, kuten Alpeilla, Balkanvuorilla ja Karpaateilla.
Se on sopeutunut kivisiin ekosysteemeihin jopa 4700 metrin korkeuteen merenpinnasta. Vaikka se on kasvinsyöjä, se voi syödä myös hyönteisiä ja varastoi yleensä ruokaa talveksi.
6. Tulisalamanteri
Tulisalamanteri on maalla asuva yöeläin – se tulee ulos päivällä vain, jos on hyvin kosteaa. Se menee veteen ainoastaan munimaan, ja sitä tavataan Euroopan vuoristoalueilla. Se voi olla jopa 30 senttimetriä pitkä, ja sille on ominaista silmiinpistävä keltamusta väritys.
7. Pyreneittengemssi
Tämä on pienikokoinen nautaeläin, jota tavataan Lounais-Euroopan vuoristoissa, mukaan lukien Pyreneet, Cantabrianvuoret ja Apenniinien vuoristo. Sekä uroksilla että naarailla on koukkusarvet, vaalea ruumis, täpliä kasvoissa ja lyhyt häntä. Ne lisääntyvät loka–marraskuussa, tiineys kestää 20 viikkoa, ja naaras synnyttää yhden poikasen kerrallaan.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Pérez-Barbería, F. J., García-González, R., Palacios, B. (2010). Rebeco – Rupicapra pyrenaica. En: Enciclopedia Virtual de los Vertebrados Españoles. Salvador, A., Cassinello, J. (Eds.). Museo Nacional de Ciencias Naturales, Madrid. http://www.vertebradosibericos.org/
- Piñeiro, A. (2017). Topillo nival – Chionomys nivalis. En: Enciclopedia Virtual de los Vertebrados Españoles. Salvador, A., Barja, I. (Eds.). Museo Nacional de Ciencias Naturales, Madrid. http://www.vertebradosibericos.org/
- Ramos, G. S., & Villalón, M. L. (2007). Los ecosistemas de montaña y sus implicaciones en el cambio climático global. CienciaUAT, 2(2), 20-23.
- Álvarez-Romero, J. y R. A. Medellín. (2005). Odocoileus virginianus. Vertebrados superiores exóticos en México: diversidad, distribución y efectos potenciales. Instituto de Ecología, Universidad Nacional Autónoma de México. Bases de datos SNIB-CONABIO. Proyecto U020. México. D.F.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.