Tunnetko jo pääkallokiitäjän?

Oletko koskaan kuullut pääkallokiitäjästä? Se on suuri koi, jonka selässä on tunnusomainen merkki, joka on liitetty moniin pelkoon liittyviin uskomuksiin ja taikauskoihin. Mutta mistä syystä?

Tässä artikkelissa voit tutustua tähän hyönteiseen, oppia sen ruokavaliosta ja muista mielenkiintoisista seikoista siihen liittyen.

Millainen on pääkallokiitäjä?

Ensimmäinen mielenkiintoinen asia tästä hyönteisestä on sen ulkonäkö. Se on 9-12 senttimetriä pitkä perhonen, jolla on kaksi tuntosarvea ja kelta-mustat siivet. Sitä voi esiintyä myös vaaleana tai ruskeana.

Eniten erottuu kuitenkin se, mitä sen selkäpuolella on: muutama musta vaakasuora viiva ja merkki, joka muistuttaa hyvin paljon pääkalloa. Tätä hyönteistä ei ole helppo havaita päivällä, sillä se on yöeläin.

Mistä pääkallokiitäjä on kotoisin?

Pääkallokiitäjä on Afrikasta kotoisin oleva laji. Kyseisellä mantereella kesäkuun tienoilla esiintyvien myrskyjen seurauksena se muuttaa säännöllisesti pohjoiseen (Eurooppaan ja Euraasiaan). Se saapuu usein myös Kanariansaarille ja Pohjois-Iraniin.

Tätä perhosta tavataan usein suurilla viljelyalueilla, erityisesti niillä, joilla kasvaa juolavehnäkasveja, kuten esimerkiksi seuraavia:

• Perunat
• Tomaatit
• Belladonna

Toukkavaiheessa se syö yleensä näiden kasvien lehtiä, koska sen elinympäristö on lähellä tällaisia viljelmiä.

Mistä pääkallokiitäjä on saanut nimensä?

Kuten jo mainitsimme, tähän hyönteiseen liittyy useita tekijöitä ja taikauskoja. Sen tieteellinen nimi Acherontia atropos on peräisin antiikin Kreikasta. Acheron on alamaailman tuskan joki, ja Atropos on kreikkalaisen kohtalonjumalan nimi, joka vei ihmisten elämän.

Jotkut kirjailijat ovat ikuistaneet pääkallokiitäjän kauhugenren kirjoihin. Vuonna 1946 kirjailija Edgar Allan Poe julkaisi novellin nimeltä The Sphinx lehdessä Arthur’s Ladies’ Home Magazine, jossa hän kertoi tästä hyönteisestä. Siinä hän totesi, että se pelotti ihmisiä ja oli huonojen uutisten tuoja.

Monissa kylissä asukkaat uskovat, että tämä kiitäjä tuo huonoa onnea taloihin, joihin se tulee, tai sitä pidetään kuoleman enteenä.

Samoin kirjassaan  Dracula kirjailija Bram Stoker viittasi pelottaviin yöperhosiin pääkallopiirroksella, kun taas elokuvassa Uhrilampaat tämä olento liittyy paranormaaleihin tapahtumiin ja pahoihin voimiin.

Kiitäjä oli ihmeellinen ja kauhea näky, sen suuret ruskeanmustat siivet olivat kuin viitta, ja sen leveässä karvaisessa selässä oli tunnusomainen kuvio, joka on herättänyt ihmisissä pelkoa siitä saakka kun ihmiset ovat törmänneet siihen onnellisissa puutarhoissaan. Kupolimainen kallo, joka on sekä pääkallo että kasvot, se katselee tummilla silmillään, poskipäillään, silmien vieressä hienosti piirtyvästä poskihammaskaaresta. Acherontia styx, Pilcher sanoi. Se on nimetty helvetin kahden joen mukaan.

Miksi se ääntelee erityisellä tavalla?

Tämä kiitäjä tunnetaan erikoisesta ja oudosta äänestä, jonka se päästää, kun se tuntee itsensä uhatuksi tai häirityksi. Se syntyy stridulaatioksi kutsutulla prosessilla, jossa se hankaa kahta ruumiinosaansa yhteen. Se on yleinen monille perhos- ja muille hyönteislajeille.

Tämä ääni on aktiivisen puolustautumisen tulos, jota se käyttää pelotellakseen tai hämmentääkseen mahdollisia saalistajia, kuten lintuja tai muita eläimiä, jotka saattavat haluta syödä sen.

“Kuolemanpäinen sfinksi on toisinaan herättänyt paljon kauhua rahvaan keskuudessa sen melankolisen huudon ja kuoleman merkkien vuoksi, joita se kantaa korsetissaan.”

Kun Acherontia atropos tuntee itsensä uhatuksi, se levittää siipensä ja hieroo niitä yhteen, mikä päästää kovan ja epämiellyttävän äänen, jolla se onnistuu karkottamaan joitakin saalistajia.

Onko se todella vaarallinen ihmiselle?

Nimestään huolimatta pääkallokiitäjä on ihmiselle vaaraton. Yleisesti ottaen kiitäjät ja perhoset eivät aiheuta vaaraa: ne eivät levitä tauteja, ne eivät pure eivätkä ne ole myrkyllisiä. Päinvastoin, ne helpottavat kasvien pölytysprosessia.

Kiitäjät lähestyvät usein taloja eri asioiden, kuten valon, houkuttelemina. Tutkijat suosittelevat pitämään ne poissa kodeista, sulkemalla ikkunat tai sammuttamalla lamput, sillä yöeläiminä ne tuntevat vetoa sisävalaistukseen.

Muita mielenkiintoisia faktoja pääkallokiitäjästä

Koska kyseessä on liikkuva laji, sitä tavataan silloin tällöin myös Suomessa, etenkin loppukesästä. Lajista on useita mielenkiintoisia faktoja, joista kerromme alla:

• Se nauttii hunajaa, käynyttä mehua ja joitakin kukkia.
• Lämpimässä ilmastossa se voi lisääntyä jopa kahdessa sukupolvessa.
• Tutkimusten mukaan se lentää pystyasennossa.
• Sitä pidetään maailman nopeimpana perhosena, sillä se pystyy lentämään jopa 69 kilometriä tunnissa.
• Tämän perhosen on tavallista nähdä hiipivän mehiläispesiin varastamaan hunajaa. Mehiläiset tunnistavat sen kuitenkin harvoin, koska sillä on kyky piilottaa hajunsa.

Jos näet pääkallokiitäjän, älä pelkää sitä

Vaikka pääkallokiitäjä on yhdistetty erilaisiin negatiivisiin kulttuuri-ilmiöihin, haluamme muistuttaa, että se ei aiheuta vaaraa muille eläimille tai ihmisille. Jos näet sen kävelyretkellä luonnossa tai jos se saapuu kotiisi, avaa sille vain ikkuna tai ovi, jotta se voi jatkaa yölentoaan.

Pääkuva: Vassil/Wikimedia Commons.