Historian kuuluisia hevosia
Kirjoittanut ja tarkastanut asianajaja Francisco María García
Hevoset ovat kautta historian olleet ratkaisevan tärkeitä kehityksellemme yksilöinä ja yhteiskuntana. Voiman ja fyysisen kauneuden lisäksi niiden jalous on tehnyt niistä ihailtavia ja majesteettisia seuralaisia. Seuraavaksi esittelemme joitakin historian kuuluisia hevosia ja myös muutamia fiktiivisiä hevosia.
Historian ja tarujen kuuluisia hevosia
1. Bukefalos (Aleksanteri Suuri)
Bukefalos oli Aleksanteri Suuren tunnetuimman ja rakastetuimman hevosen nimi. Tämän jalon hevosen arvioidaan eläneen vuodesta 335 eaa. vuoteen 326 eaa. saakka. Sen kuolema olisi tapahtunut Hydaspesjoen taistelun aikana nykyisen Pakistanin alueella.
Joidenkin teorioiden mukaan sen ruumis on haudattu Jhelumin laitamille, Jalapur Sharif -nimiseen kaupunkiin. Toisen hypoteesin mukaan Bukefalos taas lepää rauhassa Phaliassa, joka myöskin sijaitsee Pakistanissa.
2. Marengo (Napoleon Bonaparte)
Marengo oli Napoleon Bonaparten uskollinen kumppani, josta tuli yksi maailmanhistorian kuuluisimmista hevosista. Sen nimi oli kunnianosoitus Marengon taistelulle (Italia), josta Ranskan keisarillinen armeija selviytyi voittajana.
Marengo kantoi keisaria useissa historiallisissa taisteluissa, kuten Waterloossa, Austerlitzissa, Jenassa ja Wagramissa. Sen arvioidaan eläneen vuodesta 1793 vuoteen 1831; sen luurankoa säilytetään nyt Lontoossa Chelsean kansallisessa sotamuseossa.
Historian kertomusten mukaan Napoleon ihaili suuresti hevosia. Hänen henkilökohtaisessa tallissaan laskettiin olevan yli 100 hevosta, joista merkittävimpiä olivat Marengo ja ratsut White ja Vizir.
.
3. Historian kuuluisia hevosia: Babieca-tamma (El Cid)
Moni tuntee luultavasti El Cidin tarinan, mutta harva tietää hänen kuuluisan tammansa Babiecan tarinaa. Tarina kertoo, että kun El Cid oli vielä lapsi, hänen isäpuolensa vei hänet heidän asuttamansa luostarin talleille ja pyysi häntä valitsemaan hevosten joukosta suosikkinsa.
Kaikkien yllätykseksi El Cid valitsi tallin rumimman ja vaatimattomimman hevosen. Hänen isäpuolensa mukaan hevonen (itse asiassa tamma) oli babieca (tyhmä tai hölmö), koska sillä ei ollut mitään suurelta valloittajalta vaadittavia ominaisuuksia.
Historia on kuitenkin osoituksena Cidin viisaudesta ja hänen mahtavan tammansa saavutuksista. Yhdessä he voittivat lukuisia taisteluita, ja Babieca sai nauttia pitkästä elämästä, sillä se kuoli vasta 40-vuotiaana. Tarina El Cidistä ja Babiecasta muistuttaa meitä siitä, että merkittäviä eivät ole fyysiset ominaisuudet, vaan hengen jalous.
4. Palomo (Simón Bolívar)
Palomo oli Etelä-Amerikan merkittävimpiin henkilöihin kuuluneen, vapauttaja Simón Bolívarin tunnetuin hevonen. Kerrotaan, että hevonen annettiin Bolívarille ennen Boyacan taistelua, joka käytiin vuonna 1819 nykyisen Kolumbian alueella.
Siitä lähtien Palomo oli sankarillisen ratsastajansa mukana kaikissa tämän käymissä itsenäisyyssodissa. Tällä hetkellä sen hevosenkenkä on kunniakkaasti esillä Mulaló-museossa, joka sijaitsee Tumbon kaupungissa Kolumbiassa.
5. Historian kuuluisia hevosia: Pegasos (Zeus)
Pegasos on Zeuksen kuuluisa siivekäs hevonen, valkoinen ori, joka syntyi tarun mukaan Medusan vuodattamasta verestä. Sen lisäksi, että Pegasos on kuuluisa hevonen kreikkalaisessa mytologiassa ja kansainvälisessä kaunokirjallisuudessa, se on ollut ainoa hevonen, joka on “elänyt” Olympoksen jumalien keskuudessa.
6. Rosinante (Don Quijote)
Rosinante on yksi kirjallisuuden kuuluisista hevosista, joka on ollut esillä myös romaanista tehdyissä elokuvissa ja televisio-ohjelmissa. Sen nimi juontaa juurensa sanasta “rocín”, joiksi Espanjan pelloilla raskaita töitä tehneitä hevosia kutsuttiin.
Toisin kuin suuret ritarit, jotka valitsivat hevosilleen aatelisia nimiä, suosikkihidalgomme päätti kutsua kumppaniaan Rosinanteksi. Rosinante on jäänyt elämään pikemminkin verrattoman uskollisuutensa kuin ulkonäkönsä tai sukupuunsa vuoksi.
7. Troijan hevonen
Vaikka Troijan hevonen ei ole lihaa ja verta, se on epäilemättä yksi historian kuuluisimmista hevosista. Kreikkalaiset rakensivat tämän valtavan puuhevosen ja lähettivät sen “antautumisen lahjaksi” troijalaisille.
Kuten tiedetään, se oli ovela strategia Troijan valtavien muurien murtamiseksi. Puuhevonen avasi portit kreikkalaisille sotilaille, jotka lopulta voittivat taistelun ja valloittivat kaupungin. Siitä lähtien Troijan hevonen on ollut juurtuneena populaarikulttuuriin oveluuden (positiivisessa mielessä) ja petollisuuden (negatiivisessa mielessä) symbolina.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- DreamWorks (s.f.). Spirit: Stallion of the cimarron. Consultado el 21 de mayo de 2022. https://www.dreamworks.com/movies/spirit-stallion-of-the-cimarron
- Gallardo, A. (2018). Bucéfalo como unicornio en la miniatura medieval. Revista digital de iconografía medieval, 10(20), 73-101. https://dialnet.unirioja.es/servlet/articulo?codigo=7123632
- National Army Museum (s.f.). Skeleton of Napoleon’s horse ‘Marengo’. Consultado el 12 de junio de 2023. https://collection.nam.ac.uk/detail.php?acc=1963-09-89-1
- Pixar (s.f.). Toy story 2. Consultado el 12 de junio de 2023. https://www.pixar.com/feature-films/toy-story-2
- Pool, A. (2018). Animales mitológicos en las monedas romanas imperiales y provinciales. Historias Acuñadas. Anuario Asociación Numismática de Chile, ANUCH. https://www.academia.edu/37895790/Animales_mitol%C3%B3gicos_en_las_monedas_romanas_imperiales_y_provinciales
- Ruíz, F. (2021). Don Quijote y Rocinante: Un paralelismo textual con ecos iconográficos. Vernacular: New Connections in Language, Literature, & Culture, 6(1), 4. https://trace.tennessee.edu/vernacular/vol6/iss1/4/
- Sánchez, I. (2023). Animalidad y fisiología en la estética campesina de la Revolución mexicana. Cuadernos de Música, Artes Visuales y Artes Escénicas, 18(1), 68-79. https://dialnet.unirioja.es/servlet/articulo?codigo=8753522
- Willekes, C. (2016). The Horse in the Ancient World: From Bucephalus to the Hippodrome. I. B. Tauris.
- Woods, D. (2014). Caligula, Incitatus and The Consulship. The Classical Quarterly, 64(2), 772-777. https://www.jstor.org/stable/43905613
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.