Tiesitkö, että eläimet voivat tulla riippuvaisiksi aineista?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sara González Juárez

Viimeisin päivitys: 27 syyskuuta, 2023

Ihmisillä on taipumus ajatella, että olemme ainoita, joilla on halu kuluttaa hermostoa muuttavia aineita. Myös eläimet voivat kuitenkin tulla riippuvaisiksi näistä kemikaaleista, sillä aivomekanismit, joihin ne vaikuttavat, ovat samanlaiset monilla lajeilla (kuten meillä).

Monet lajit kuluttavat käyttäytymistään muuttavia yhdisteitä joko omasta vapaasta tahdostaan tai ihmisen toimesta. Jos haluat tutustua aiheeseen, tässä artikkelissa annamme mielenkiintoisimmat tähän mennessä dokumentoidut esimerkit. Jatka lukemista.

Riippuvuuden eläinmallit

Huumeiden toimintaa ja vaikutuksia ihmisiin on tutkittu pääasiassa koe-eläimillä, kuten rotilla, sioilla ja kaloilla (aiemmin myös kädellisillä). Vaikka tarkoituksena on ollut saada selville niiden vaikutukset ihmiselle, nämä kokeet ovat mahdollistaneet myös riippuvuuden aivomekanismien tutkimisen.

Riippuvuuden taustalla oleva neurologinen prosessi on samanlainen ihmisillä ja muilla eläimillä: dopamiini ja limbinen järjestelmä ovat ensisijaisesti vastuussa aivojen palkitsemispiirien säätelystä. Näillä hermoradoilla on selkeä tehtävä, joka on ohjata jatkuvaa mielihyvää tuottavan käyttäytymisen toistamiseen.

Useimmissa kokeissa eläimet osoittivat merkkejä siitä, että ne suosivat riippuvuutta aiheuttavia aineita sisältäviä elintarvikkeita tai etsivät niitä aktiivisesti, ja ne osoittivat vieroitusoireita, kun ne eivät saaneet niitä.

Kemikaalien erityistapauksessa ne saavat aikaan vastaavien hermosolureseptorien aktivoitumisen tai estymisen, mikä luo ehdollistetun ja luonnottoman vasteen jatkaa kemikaalin kulutusta. Aivojen rakenne ja fysiologinen toiminta muuttuvat myös pitkällä aikavälillä kyseisen huumeen käytön myötä.

Valitettavasti aivot “tottuvat” näihin aineen aiheuttamiin toimintapiikkeihin, mikä aiheuttaa sekä fyysistä että emotionaalista riippuvuutta. Kuten voit kuvitella, näin tapahtuu myös koe-eläimille, jotka altistuvat huumeille.

Myös luonnonvaraiset eläimet voivat tulla riippuvaisiksi aineista

Luonnossakin on tapauksia, joissa eläimet ovat tulleet riippuvaisiksi aineista. Nämä eivät kuitenkaan ole riippuvuuksia siinä mielessä kuin me ihmiset ymmärrämme (jolloin päihteen käyttö haittaa ihmisen elämää), vaan kyse on toistuvasta kulutuksesta sen aiheuttamien nautinnollisten vaikutusten vuoksi.

Varmasti mietit: “Mitkä eläimet voivat tulla riippuvaisiksi päihteistä? Miten ne erottavat toisistaan sen, mikä tekee ne sairaiksi, ja sen, mikä antaa niille huumaa?” Seuraavassa on muutamia tunnettuja esimerkkejä uteliaisuutesi tyydyttämiseksi:

• Peura (Rangifer tarandus): Peurat tuntevat jonkin verran vetoa hallusinogeenisiin sieniin (Amanita muscaria). Silminnäkijöiden mukaan peurat juoksevat ja hyppivät niiden nauttimisen jälkeen epäsäännöllisesti, pitävät outoja ääniä ja ravistelevat päätään.
• Norsu (Loxodonta africana): Ne etsiytyvät aktiivisesti marulapuuhun (Sclerocarya birrea), jolla on makeita hedelmiä. Kun nämä hedelmät kypsyvät, ne käyvät etanoliksi. Elefantit käyttäytyivät epäsäännöllisesti syötyään niitä, koska niillä on vaikeuksia metaboloida tätä alkoholia.
• Kotikissa (Felis silvestris catus): Kissojen käyttäytyminen kissanmintun (Nepeta cataria) kanssa on hyvin tunnettu. Tämä yrtti aiheuttaa vaikutuksia, jotka vaihtelevat hyperaktiivisuudesta ja ahdistuksesta uneliaisuuteen ja kuolaamiseen. Myös isot kissaeläimet osoittavat mieltymystä tähän kasviin.
• Delfiinit (Delphinidae-heimo): Vuonna 1995 havaittuaan delfiiniryhmän ahdistelevan paisunutta pallokalaa biologi Lisa Steiner esitti hypoteesin, että delfiinit saivat myrkytyksen kalan aktiivisesti erittämästä tetrodotoksiinista. Tämä on vielä vahvistamatta, sillä ei ole poissuljettua, että myrkytys oli onnettomuus, joka johtui kalan kanssa leikkimisestä.
• Vallabit (Macropodidae-heimo): Unikonviljelijät Tasmanian saarella (Australia) raportoivat, että vallabit tunkeutuvat heidän viljelyksilleen syömään kasveja, joita he kasvattavat kipulääkkeiden raaka-aineeksi. Unikkoa syötyään nämä pussieläimet juoksevat ympyrää, kunnes menettävät tajuntansa.
• Kärpäset (Drosophila melanogaster): Tämä on todella mielenkiintoinen tapaus. Vuonna 2012 tehdyn tutkimuksen mukaan uroskärpäset, joilta on riistetty mahdollisuus paritteluun, pyrkivät kuluttamaan etanolia. Näyttää siltä, että parittelun ja alkoholin vaikutuksella on samat aivojen palkitsemisjärjestelmien reitit, joten selibaatissa olevat kärpäset hakevat keinotekoista helpotusta tämän aineen avulla.

Kuten huomaat, nautinnon ja uusien kokemusten etsiminen ei ole vain ihmiselle ominaista. Eläinten käyttäytymisen inhimillistämisessä on kuitenkin syytä olla varovainen, sillä suora havainnointi voi olla harhaanjohtavaa (kuten delfiinien ja pallokalojen tapauksessa ). Loppujen lopuksi eläinten käyttäytymisen merkitys riippuu siitä, kuka sitä tulkitsee.

Ihmisen vaikutus eläinten riippuvuuksiin

On muitakin tilanteita, joissa eläimet eivät valitse itse aineiden käyttöä, vaan ihmiset saastuttavat ympäristöään niillä. Jotta saisit käsityksen siitä, miten tämä tapahtuu, lehdessä Journal of Experimental Biology julkaistussa tutkimuksessa raportoidaan, että kemiantehtaiden jokiin laskemat metamfetamiinit olivat koukuttaneet jokien kalat.

Jätevedenpuhdistamot eivät pysty poistamaan suurinta osaa kodeista tyhjennetyistä laittomista huumeista ja lääkkeistä, mikä vaikuttaa kotoperäisiin lajeihin.

On myös kuvattu tapauksia, joissa kalat ovat vaihtaneet sukupuolta ehkäisylääkkeiden saastuttamissa vesissä. Yksi dokumentoitu tapaus taas on käyttäytymismuutosten ilmaantuminen vesieläimissä, joiden ympäristöön on päässyt liuenneita masennuslääkkeiden jäämiä.

Kuten huomaat, se, että eläimet voivat tulla riippuvaisiksi kemiallisista aineista, on kaksiteräinen miekka. Toisaalta tätä käyttäytymistä on mielenkiintoista tarkkailla, ja se toimii mallina ihmisen riippuvuuksien tutkimisessa. Negatiivisempi näkökulma on se, että kaikki tämä muistuttaa meitä tarpeesta arvioida uudelleen vaikutustamme muihin olentoihin.