Villakoiran neljä kokomuunnosta

Villakoirat ovat yksiä niistä koirista, jotka jokainen tunnistaa niiden paksun, kiharan turkin ansiosta. Tänään kerromme näiden koirien alkuperästä, luonteesta ja ulkonäöstä ja esittelemme myös villakoiran neljä kokomuunnosta.

Villakoiran alkuperä

Villakoira on ranskalainen, FCI:n roturyhmään 9 kuuluva koirarotu, jonka kotimaasta on aikojen saatossa kiistelty, ja Ranskan lisäksi sen alkuperämaaksi on usein ehdotettu Saksaa. Erään teorian mukaan villakoiran tyyppisiä koiria on aikoinaan viety Saksasta Ranskaan, jossa rotu on saanut nykyisen muotonsa.

Näitä barbetista polveutuvia koiria käytettiin alun perin noutavina koirina vesilintujen metsästyksessä, mutta niistä tuli nopeasti suosittuja seurakoiria ystävällisen, älykkään, iloisen ja uskollisen luonteensa ansiosta. Muun muassa Ranskan kuningas Ludvig XVI :n hovissa tiedetään eläneen villakoiria. Näitä koiria on esiintynyt myös monien kuuluisien taiteilijoiden, kuten Francisco de Goyan, teoksissa.

Villakoiran ulkonäkö

Villakoiran säkäkorkeus ja paino riippuvat kokomuunnoksesta. Kaiken kokoisilla villakoirilla on kuitenkin sama kulmikas ulkomuoto, pitkä ja elegantti kaula sekä suora selkä. Näillä koirilla on pitkät jalat ja kuono sekä riippuvat korvat. Maissa, joissa typistäminen sallitaan, koiran häntä tyypillisesti typistetään, mutta Suomessa typistäminen on kielletty.

Villakoiran tunnistettavin piirre on sen kihara tai nyörimäinen turkki. Kiharakarvaisilla yksilöillä karva on runsasta, tiheää, hienolaatuista, villavaa ja hyvin kihartuvaa. Karvan tulee olla tuuheaa ja tasapitkää niin, että se muodostaa tasaisia kiharoita. Myös nyörikarvaisilla koirilla karva on runsasta, tiivistä, hienolaatuista ja villavaa, mutta se muodostaa vähintään 20 senttimetrin pituisia nyörejä. Turkin väreinä hyväksytään yksivärinen musta, valkoinen, ruskea, harmaa, aprikoosi ja punainen. Villakoirilta ei yleensä lähde runsaasti karvaa, vaan turkilla on taipumus huopaantua. Koska huopaantuneet takut voivat aiheuttaa koiralle kipua ja epämukavuutta, on turkki harjattava tai trimmattava usein.

Villakoiran luonne

Villakoira tunnetaan älykkyydestään, helposta koulutettavuudestaan, aktiivisuudestaan, uskollisuudestaan ja iloisesta luonteestaan, ja rotu onkin listattu toistuvasti yhdeksi maailman älykkäimmistä koiraroduista. Se on energinen eläin, joka tarvitsee kohtalaisen paljon liikuntaa ja runsaasti mieltä stimuloivia aktiviteetteja. Se sopii erinomaisesti harrastuskumppaniksi esimerkiksi agilityyn ja tokoon.

Villakoira rakastaa huomiota, ja voi alkaa omaksua huonoja tapoja turhautuessaan tai joutuessaan viettämään liikaa aikaa yksin. Etenkin pienikokoiset yksilöt voivat olla varuillaan ja jopa aggressiivisia tuntemattomia ihmisiä ja koiria kohtaan, minkä vuoksi hyvä ja varhainen sosiaalistaminen on erittäin tärkeää.

Villakoiran neljä kokomuunnosta

Villakoirat jaetaan FCI-maissa säkäkorkeuden perusteella neljään kokomuunnokseen, jotka ovat:

• Isovillakoira (45-62 cm)
• Keskikokoinen villakoira (35-45 cm)
• Kääpiövillakoira (28-35 cm)
• Toyvillakoira (24-28 cm)

Kansainvälisen koiranjalostusliitto FCI:n jäsenmaissa hyväksytään kaikki neljä kokoa, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa, Englannissa ja Irlannissa keskikokoista villakoiraa ei tunnusteta, vaan sitä vastaavat koot jakautuvat miniature- ja standard-luokkiin. FCI-maissa isovillakoira, keskikokoinen villakoira ja kääpiövillakoira jaetaan kahteen eri väriryhmään, jotka ovat musta, valkoinen ja ruskea (1. ryhmä) sekä harmaa, aprikoosi ja punainen (2. ryhmä). Yhteensä eri muunnoksia on seitsemän, ja eri koko– ja värimuunnokset muodostavat vaihtelevasti toisistaan geneettisesti poikkeavia alapopulaatioita.

Erilaiset karvapeitteen leikkaukset

Näyttelyissä käyvien villakoirien turkki leikataan tiettyyn malliin, jossa toisiin kehon osiin jätetään tuuhea karvapeite ja toisista osista karva ajellaan ihonmyötäiseksi. Tapa juontaa juurensa ajalta, jolloin metsästyskoirina työskentelevien villakoirien turkki jätettiin paksuksi nivelten ja rinnan päältä, mikä takasi lämpimänä pysymisen, vaikka koira työskenteli kylmässä vedessä.

• Leijonaleikkaus: Tämä on villakoirien rodunomainen leikkaus, jolla on pitkät perinteet. Siinä karvapeite leikataan lyhyeksi takaosasta kylkiluihin asti, minkä lisäksi myös kuonon ylä- ja alapuoli, posket sekä etu- ja takaraajat lukuun ottamatta mansetteja, rannekkeita tai takaosan valinnaisia osia leikataan lyhyiksi. Myös hännän karvat leikataan, mutta sen päähän jätetään pyöreä tai soikea pallo.
• Moderni leikkaus: Tämä on leijonaleikkausta luonnollisempi leikkaus, jossa karvapeitteen jättäminen raajoihin on sallittua tietyin kriteerein. Karvapeite pidetään tasaisempana, ja se seuraa vartalon muotoa ja korostaa korvia, päätä ja häntää.
• Englantilainen leikkaus: Tämä on vastaava leikkaus kuin leijonaleikkaus, mutta koiran takaraajoihin lisätään rannekkeet ja mansetit ja päähän haluttaessa niin sanottu topknot.
• Pentuleikkaus: Tässä leikkauksessa karvaa jätetään myös niihin osiin, jotka modernissa leikkauksessa ajellaan lyhyeksi. Päähän jätetään kohtuullinen topknot, ja etuosan turkin tulee muodostaa munanmuotoinen pallo eturinnasta topknotiin. Eturaajoihin jätetään niin sanotut housut, ja hännän on oltava muodoltaan soikea tai pitkulainen.
• Skandinaavinen leikkaus tai terrierileikkaus: Tämä on vastaava kuin moderni leikkaus, mutta korvat ja häntä voidaan ajella.