Mitkä ovat vanhimmat kissarodut?

28.1.2019

Monien todisteiden mukaan kissat olivat muinaisessa Egyptissä eläneiden faaraoiden lemmikkejä ja yleisesti palvottuja eläimiä. Tämän päivän kotikissojen esi-isiä on kuitenkin elänyt myös Aasiassa ja Euroopassa. Jatka lukemista ja selvitä, mitkä ovat vanhimmat kissarodut.

Mitkä ovat vanhimmat kissarodut?

Tutkimalla hetken historian kirjoja on mahdollista löytää mielenkiintoista tietoa nykypäivän kissojen esi-isistä. Egyptin lisäksi jäljet johtavat Thaimaahan, Turkkiin, Burmaan (nykyiseen Myanmariin), Japaniin ja Norjaan. Seuraavaksi listaamme muutamia vanhimmista tunnetuista kissaroduista.

Egyptin mau

1. Egyptinmau (1400 ennen ajanlaskun alkua)

Tämän Egyptin pyhien kissojen jälkeläisen arvellaan olevan Kairon alueella syntynyt alkuperäisrotu, jonka juuret ulottuvat yli 3 500 vuoden taakse. Arkeologisten löytöjen perusteella egyptinmau on maailman vanhin kesykissarotu. Useiden pyramidien seinämaalauksissa kuvataan maun näköisiä kissoja.

Rotu on saanut nimensä muinaisten egyptiläisten Mau- tai Miw-nimellä kutsutun pyhän kissan mukaan. Mau tarkoittaa kissaa egyptin kielessä.

Egyptinmau on ainoa luonnollisesti syntynyt täplikäs kotikissarotu, ja nämä kissat onkin helppo tunnistaa hopeatäplikkäästä, ruskeatäplikkäästä tai mustasavun värisestä kauniista turkistaan.

Egyptinmaun takajalat ovat etujalkoja pidemmät ja tassut ovat pienet ja hennot. Kissan häntä kapenee päätä kohden. Egyptinmaun pää on pyöristyneen kiilan muotoinen ja kissan mantelin muotoiset silmät ovat vihreät.

Egyptinmau on älykkäästä ja itsenäisestä luonteestaan huolimatta ystävällinen ja seurallinen eläin. Kissa kiintyy useimmiten yhteen ihmiseen ylitse muiden ja saattaa olla mustasukkainen, kateellinen ja omistushaluinen, minkä vuoksi rotua ei yleensä suositella lapsiperheille.

2. Korat (1350 ennen ajanlaskun alkua)

Kotimaassaan Thaimaassa tämä kissa tunnetaan nimellä si-sawat, mikä tarkoittaa onnen tuojaa tai vaurauden väriä. Vaikka kyseessä on vanha rotu, länsimaissa koratin järjestelmällinen kasvatus aloitettiin vasta 1960-luvulla. Thaimaassa tätä onnea tuovaa eläintä ei ole perinteisesti myyty, vaan kissoja on ainoastaan lahjoitettu kunnian ja arvonannon osoituksena.

Korat on alkuperäinen luonnollinen rotu, jonka jalostamisessa ihmisellä ei ole ollut osaa. Koratin kasvatuksessa ei käytetä muita rotuja, ja koratiksi voidaan rekisteröidä ainoastaan kissa, jonka esivanhemmat pystytään jäljittämään Thaimaahan.

Korat on keskikokoinen, enintään 5 kilon painoinen, notkea ja elegantti kissa, jolla on isot terävät korvat, mantelin muotoiset vihreät silmät, pitkä häntä ja kiilamainen pää. Koratin elinajanodote on 16 vuotta.

Nämä kissat ovat aktiivisia, ystävällisiä ja lempeitä. Ne kiintyvät vahvasti omistajaansa ja tulevat hyvin toimeen myös lasten kanssa.

Pyhä birma

3. Pyhä birma (500 ennen ajanlaskun alkua)

Pyhä birma on yksi vanhimmista tunnetuista kissaroduista. Legendan mukaan Himalajan vuoristossa sijaitsi temppeli, jossa palvottiin Tsun Kyan-Kse -jumalatarta. Tuossa temppelissä asui vanha pääpappi Kitta Mun-Ha valkoisen Sinh-kissansa kanssa.

Eräänä yönä temppeliin hyökättiin, ja pappi sai surmansa, jolloin muut papit rukoilivat jumalattarelta apua. Sinh asettui kuolleen isäntänsä rinnan päälle ja tuijotti jumalatarta esittävää patsasta.

Yhtäkkiä papin henki siirtyi kissaan ja eläimen turkki muuttui kullanhohtoiseksi ja silmät safiirinsinisiksi, aivan kuin jumalattarella itsellään. Kissan kasvot, korvat, jalat ja häntä muuttuivat rusehtaviksi, Burman hedelmällisen maan värisiksi. Ainoastaan eläimen kuollutta pappia koskettavat käpälät säilyivät valkoisina, puhtauden värisinä.

Pyhä birma on erittäin ystävällinen, hellyydenkipeä, leikkisä, uskollinen, älykäs ja rauhallinen eläin. Nämä kissat eivät pidä yksinolosta.

Kyseessä on puolipitkäkarvainen naamiokissa, lähestulkoon kuin yhdistelmä persialaista ja siamilaista kissaa. Pyhä birma on rakenteeltaan keskikokoinen ja sillä on lyhyet tanakat jalat. Kissan pää on vahvarakenteinen, posket täyteläiset ja korvat keskikokoiset.

4. Turkkilainen van (Rooman keisariaika)

Turkkilainen van on Turkin Vanjärven seuduilta kotoisin oleva kissarotu. Rotu ei ole laajalti tunnettu kotimaansa ulkopuolella. Vaikka näitä kissoja on pidetty lemmikkeinä muinaisista ajoista lähtien, rodun jalostus alkoi Englannissa vasta 1950-luvulla ja sai virallisen hyväksynnän vuonna 1969.

Turkkilaisen vanin erityispiirre on sen erikoinen karvapeitteen kuviointi, jota ei ole muilla kissaroduilla. Paksu turkki on mahdollistanut kissan selviämisen epäsuotuisissa lämpötiloissa 1600 metriä merenpinnan yläpuolella.

Turkkilaisen vanin vartalo on pitkä, vankka ja keskiraskas ja sen takajalat ovat etujalkoja pidemmät. Kissan pää on tylppäkulmaisen kolmion muotoinen ja silmät ovat suuret ja soikeat ja väriltään siniset, vaalean meripihkan väriset tai eri väriset, jolloin toinen silmä on sininen ja toinen meripihkan värinen.

Turkkilainen van on temperamenttinen, utelias, aktiivinen ja leikkisä kissa, joka muista kissaroduista poiketen pitää vedestä ja hakeutuu aktiivisesti veteen.

5. Eurooppalainen lyhytkarva (Rooman keisariaika)

Eurooppalainen lyhytkarva on Pohjois- ja Keski-Euroopan alkuperäiseen kissakantaan perustuva kissarotu.

Näillä kissoilla on vankka keho ja leveä rinta, keskikokoiset toisistaan kaukana olevat korvat, lyhyehkö kuono ja paksu häntä. Eurooppalaiselle lyhytkarvalle hyväksytään rodulla luonnostaan esiintyviä värimuunnoksia, joita on useita kymmeniä.

Eurooppalaiset lyhytkarvat ovat hyvin terveitä kissoja, jotka sairastavat verrattain vähän.

Muita vanhoja kissarotuja ovat muun muassa Japanin bobtail (1000-luku), turkkilainen angora (1400-luku), siamilainen (1500-luku) ja kartusiaani (1500-luku).