Tiibetinterrierin polku temppeleistä koteihin

7.12.2019
Vaikka rodun nimi viittaa terrieriin, tiibetinterrieri ei tosiasiassa ole terrieri, vaan alkujaan vahti-, paimen- ja seurakoira. Tämän rodun alkuperä voidaan jäljittää noin 2000 vuoden päähän Tiibetiin.

Alun perin tiibetinterrierin tehtävänä oli toimia paitsi ihmisten seuralaisena, myös vahti- ja paimenkoirana suojellen karjaa ja perhettään tunkeilijoilta. Aikoinaan näitä koiria kasvatettiin Tiibetin luostareissa ja tavattiin kunniavieraana buddhalaisissa temppeleissä, mutta nykyisin tiibetinterriereja elää ympäri maailmaa. Tänä päivänä tiibetinterrieri on lähinnä seurakoira ja myös ahkera näyttelijöissä kävijä.

Jatka lukemista ja saat kuulla, minkälainen on tiibetinterrierin historia ja millaisia rodun ominaisuudet ovat.

Tiibetinterrierin historia

Ei tiedetä ihan tarkalleen, milloin tiibetinterrierin synty tapahtui, mutta luultavasti rotu kehittyi noin 2000 vuotta sitten. Kuten sen nimi kertoo, rodun edustajia oli ensin Tiibetissä, ja tällöin niiden päätyönä oli vartioida ja suojata karjaa. Tämä siis huolimatta siitä, että koira on paljon pienempi kuin normaali karjanvartioinnissa toimiva koira.

Sillä rodulla on todella loistava persoonallisuus ja se on myös mahtava vartiokoira, tiibetinterrierin suosio alkoi pian lisääntyä paimentolaisten keskuudessa, sillä se pystyi tarjoamaan näille suojaa öisin ja auttamaan eläinten kanssa päivän aikana. Lisäksi moni näistä koirista eli buddhalaisissa temppeleissä, ja ne olivat näissä paikoissa hyvin rakastettuja olentoja.

Huolimatta rodun nimestä, kyseessä ei itse asiassa kuitenkaan ole terrieri. Terrieri metsästää pieniä nisäkkäitä, kun taas tiibetinterrierin tärkeimpänä työaktiviteettina on vartiointi. Nimi onkin siis itse asiassa – kumma kyllä – virheellinen. Tämän selityksenä on seuraava sattumus: kun tiibetinterrierejä saapui Englantiin 1900-luvun alussa, ne luokiteltiin terriereiksi kokonsa vuoksi sen sijaan, että olisi tutkittu niiden pääasiallista toimintaa (eli vartiointia).

Tiibetinterrierin ominaisuudet

Tiibetinterrierin koko on itse asiassa melkoisen kiinnostava asia. Koira on suuri terrieri muihin verrattuna, mutta toisaalta hyvin pieni ottaen huomioon sen toiminta vartijana. Sen korkeus on noin 35-41 senttiä, mutta ei ole mitään kovin tarkasti tyypillistä painoa, sillä koirat voivat olla 8-14 kilon painoisia.

Koiran perinteisin ja tunnistettavin piirre on sen pitkä turkki. Rodulla on pitkän, sileän ja lainehtivan karvan peitossa oleva keho, ja karva on pidempää vatsan, korvien ja hännän alueilla. Ihmiset luulevat usein, että näillä koirilla on parta ja että jopa niiden jalat ovat karvan peitossa.

Tiibetinterrierin polku temppeleistä koteihin

Edellä mainituista piirteistä johtuen nämä koirat voivat näyttää melko vankoilta ja laatikkomaisilta. Niiden kasvojen piirteitä ei ole kovin helppo erottaa, sillä kasvot ovat runsaan karvan peitossa. Korvat ovat pyöreät ja roikkuvat, ja niitä on vaikea nähdä tarkasti siitä huolimatta, että ne sijaitsevat korkealla pään päällä. Koiralla on kippuralla oleva häntä, jonka sijainti on selän päällä.

Tiibetinterrierin käytös

Tämän rodun loistava persoonallisuus on siis saanut aikaan sen, että se on kulkeutunut vuorilta ihmisten koteihin rakastetuksi lemmikiksi. Tiibetinterrierilla on hyvin lempeä, ystävällinen ja suojelevainen persoonallisuus.

Se on hellä ja osoittaa huomiota ihmisperhettään kohtaan, vaikka se voikin olla hyvin epäluottavainen tuntemattomia ihmisiä kohdatessaan. Lisäksi tämä on hyvin monipuolinen rotu, ja vaikka se onkin sopiva vuoristossa kulkemiseen, se sopeutuu hyvin myös kaupungissa elämiseen ja tavalliseen asuntoon.

Yleisesti ottaen tämän rodun edustajat tulevat hyvin toimeen muiden koirien kanssa, ja ne ovat melko leikkisiä. Jotkut yksilöt voivat kuitenkin olla itsepäisiä tai hyvin itsenäisiä. Et voi koskaan pakottaa terrieriä tottelemaan, ja tämä rotu vaatii positiivista vahvistamista, jotta voidaan luoda sen kanssa yhteistyöhön perustuva side. Näin voidaan siis saada lemmikki tekemään se, mitä omistaja siltä haluaa.

Yleisesti ottaen nämä koirat eivät ole sopivia hyvin runsaaseen yksinolemiseen. Ne ahdistuvat tai tylsistyvät helposti, ja tällöin niistä tulee tuhoisasti käyttäytyviä tai ne haukkuvat liikaa. Tiibetinterrierin ominaisuuksiin kuuluu, että se pitää muiden lemmikkien tai ihmisten kanssa olemisesta.

Tiibetinterrierin polku temppeleistä koteihin

Tiibetinterrierin hoito ja terveys

Tärkein asia tämänrotuisen koiran huoltamisessa on se, että osataan hoitaa sen pitkää karvaa. Turkkia tulee harjata säännöllisen usein, jotta voidaan päästä eroon takuista, ja samoin on tärkeää leikata koiran turkki vuodenaikojen vaihteessa, jotta voidaan mahdollistaa karvanlähtö ja siten kuolleista karvoista eroon pääseminen.

Turkkiin muodostuvat takut ovat ensinnäkin esteettisesti epämiellyttävä asia, mutta ne ovat haitaksi myös siksi, että ne saattavat aiheuttaa koiralle kipua. Ne voivat olla hankalia koiran ympäriinsä liikkumisen kannalta, ja ne voivat aiheuttaa ihotulehdusta ja muuta iho-ongelmaa.

Tämän tyypin koiran karva koostuu kahdesta kerroksesta eli ulommasta sekä sisemmästä, villavasta kerroksesta, jonka avulla koira saa suojaa hyvin kylmältä tai kuumalta säältä. Tämä tarkoittaa sitä, että (lause puutteellinen: This means despite being able to cut their), sinun ei tulisi tätä tehdä koskaan.

Mitä tulee koiran hyvinvointiin yleisesti ottaen, tiibetinterrierillä on yleensä erittäin hyvä terveys. Se kuitenkin tarvitsee säännöllisen usein tarkastuksia eläinlääkärissä, eikä sen silmien tai korvien hoitoa tulisi jättää vähälle, sillä nämä alueet ovat alttiita tulehduksille.

Nyt siis tiedät, että vaikka tiibetinterrieri onkin nimeltään terrieri, tarkemmin ottaen se ei tätä ole. Sen itsepäinen, mutta hellä persoonallisuus luovat kylläkin vaikutelman terrieristä. Koiran alkuperä on Kiinassa, ja sitä eli sukupolvien ajan tiibetiläisissä temppeleissä. Sillä koiran personallisuus on erittäin hyvä, tätä rotua alettiin suosia muuallakin, ja näin tiibetinterrieri siis päätyi temppeleistä ihan tavallisiin länsimaisiin olohuoneisiin lemmikiksi.