Karkeakarvainen kettuterrieri on energinen ja temperamenttinen koira

Kettuterrieri kuuluu koiramaailman klassikoihin ja on yksi kaikkien aikojen suosituimmista lemmikeistä. Sileäkarvainen ja karkeakarvainen kettuterrieri laskettiin aluksi yhdeksi roduksi, mutta erotettiin toisistaan 1920-luvulla.

Kuten rodun nimi kertoo, karkeakarvainen kettuterrieri on kettujen metsästykseen ja muuhun luolametsästykseen kehitetty koirarotu. Tänään kerromme rodun alkuperästä ja tärkeimmistä piirteistä.

Karkeakarvainen kettuterrieri on energinen ja temperamenttinen koira

Rodun alkuperä

Kettuterrieri-rotu syntyi Englannissa noin 1500-luvulla. Nämä koirat luotiin alun perin kettujen, jänisten ja muiden pieneläinten metsästykseen. Karkeakarvainen kettuterrieri onkin yksi aktiivisimmista ja valppaimmista nykypäivän koirista, mikä tekee niistä toisinaan vaikeasti hallittavia.

Kettuterrierejä oli jo alussa kahta eri karvatyyppiä. Rotu virallistettiin vuonna 1876, ja 1920-luvulla sileäkarvainen ja karkeakarvainen muunnos erotettiin omiksi roduiksi.

Fyysiset piirteet

Karkeakarvainen kettuterrieri on pieni ja sulavalinjainen koira, jolla on nimensä mukaisesti tiheä ja karkea karva.

• Säkäkorkeus: 38-40 cm
• Paino: 7-9 kg
• Keho: Lihaksikas ja tiivis, syvä rinta, pieni ja kaareva selkäranka
• Jalat: Lyhyet, suorat ja voimakkaat raajat, jotka ovat aina valmiit täyteen toimintaan
• Häntä: Suora ja keskipitkä
• Pää: Kuono on yhtä pitkä kuin kallo, molemmat kapenevat hieman
• Kirsu: Pieni ja musta
• Silmät: Pyöreät, tummat ja keskikokoiset, sopusuhtaisesti etäällä toisistaan
• Korvat: Pienet ja V-kirjaimen muotoiset, taittuneet eteenpäin
• Leuat ja hampaat: Täydelliset ja tasapurennassa
• Turkki: Tiheä ja karkea turkki, joka on yleensä kirjava, eli siinä on pääosin ruskeaa, mustaa ja valkoista

Tämä koira luotiin jahtaamaan saalista millä hetkellä hyvänsä. Karkeakarvainen kettuterrieri onkin yksi koiramaailman dynaamisimmista roduista. Se on hyvä lemmikki niin maaseudulle kuin kaupunkiinkin, kunhan se saa kunnolla liikuntaa.

Luonne

Karkeakarvainen kettuterrieri on luonnostaan älykäs ja itsenäinen metsästäjä. Tämä utelias eläin ei jää jälkeen, ja on aina valppaana ympäristössä tapahtuvien äkillisten liikkeiden suhteen. Se, että koiran metsästysvaistot ovat edelleen olemassa, voi muodostua joissakin tilanteissa ongelmaksi;  eläin nimittäin saattaa juosta kaiken liikkuvan perässä, olipa kyseessä sitten kissa tai bussi.

Karkeakarvainen kettuterrieri on energinen ja temperamenttinen koira. Rotu on hyvä seurakoira iloisuutensa, leikkisyytensä ja reippautensa ansiosta. Kettuterrieri on ystävällinen niin perhettään kuin vieraitakin ihmisiä kohtaan. Osalla koirista on dominoiva luonne, eivätkä ne aina tule toimeen lajitovereidensa kanssa.

Aktiivisena rotuna karkeakarvainen kettuterrieri tarvitsee päivittäistä tekemistä, joten rotu sopii erityisen hyvin aktiivisiin ja liikunnallisiin perheisiin. Koira oppii nopeasti, mutta voi tylsistyä joutuessaan toistamaan samaa tehtävää yhä uudelleen. Tylsistyessään näillä koirilla on tapana alkaa kaivaa kuoppia.

Koulutus

Vaikka karkeakarvainen kettuterrieri on älykäs ja nopeasti oppiva koira, se tarvitsee kouluttajakseen määrätietoisen omistajan, joka tekee koiran tottelevaisuudesta prioriteettinsa. Kettuterrieri pitää usein itseään samanvertaisena omistajaansa nähden.

Hyvin koulutettu kettuterrieri voi osallistua vaativiin kilpailuihin, kuten agilityyn, esteratakisoihin tai koiranäytöksiin. Se onkin ehdottomasti hyvin monipuolinen koira.

Terveys ja hoito

Rodun yksilöitä on tutkittu hyvin vähän, joten virallista tietoa karkeakarvaisen kettuterrierin yleisestä terveystilanteesta ei ole. Rotu on kuitenkin ilmeisen terve, elinvoimainen ja vastustuskykyinen. Suurimpina ongelmina karkeakarvaisilla kettuterriereillä ovat allergiat, iho-ongelmat ja korvatulehdukset.

Rotu voi myös kärsiä kaihista, silmänpainetaudista ja silmän linssin paikoiltaan menemisestä. Jälkimmäistä voidaan hoitaa lääkkeillä tai poistamalla silmän linssi ja käyttämällä silmätippoja koiran loppuelämän ajan.

Karkeakarvaista kettuterrieriä tulisi harjata säännöllisesti paitsi kuolleiden karvojen poistamiseksi, myös turkin kiiltävänä ja siistinä pitämiseksi. Koira vaatii ammattitaitoisen, nyppimällä suoritetun trimmauksen 3-4 kertaa vuodessa.