Italialainen etnankoira on ketterä metsästäjä

Italiasta kotoisin oleva etnankoira on vinttikoiran tyyppinen pystykorvainen, alkukantainen ja harvinainen koirarotu. Italiassa näitä koiria käytetään edelleen villikaniinien metsästykseen, mutta muuten rotu on lähinnä seura- ja harrastekoira.

Italialainen etnankoira on ketterä metsästäjä

Alkuperä ja historia

Rotu on peräisin Sisilian saarelta, ja se kehittyi jo hyvin kauan sitten – sen uskotaan polveutuvan muinaisista Egyptin metsästyskoirista. Luultavasti foinikialaiset matkasivat tämän rodun yksilöiden kanssa Välimeren alueella.

Italialainen etnankoira on ollut kuvattuna niin kolikoissa, mosaiikeissa kuin välineissä jo vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua. Sen uskotaankin olevan yksi maailman vanhimmista metsästyskoirista.

Fyysiset ominaisuudet

Etnankoira on keskikokoinen rotu, jolla on hoikka, elegantti ja jäntevä keho sekä vahvat ja erottuvat lihakset. Urokset ovat 45-50 cm korkeita ja voivat painaa noin 12-15 kg. Naaraat ovat hiukan pienempiä, ja niiden korkeus on 40-45 cm ja paino 8-10 kg.

Koiralla on lyhyt ja paksu karva, joka on pehmeämpää korvien ja jalkojen alueilla. Turkki voi olla montaa ruskean sävyä, aina vaaleimmasta beigestä tummimpaan ruskeaan, mutta siinä voi olla valkoistakin joissakin kohdissa, kuten vatsassa, rinnassa ja päässä.

Etnankoiran pää on kapea, ja kuono pitkä ja terävämuotoinen. Otsan ja kuonon välillä ei ole kovin selkeää kulmaa, ja korvat osoittavat kääntyneinä eteenpäin ja ovat melko lähellä toisiaan. Silmät ovat pienet sekä meripihkan, okran tai vaaleanruskean väriset. Ne eivät saa standardien mukaan olla mustat, harmaat tai keltaiset.

Käytös ja luonne

Italialainen etnankoira on ajokoira, joten se on metsästyskoira. Se erikoistuu pienten eläinten (kuten jänisten) jäljitykseen, takaa-ajoon ja kiinniottoon.

Se on hiljainen ja älykäs metsästäjä, joka on ketterä ja elegantti liikkeissään. Koira hyppii kivillä ja kukkuloilla vaivattomasti – sekä vuorenrinteillä, kuten esimerkiksi Etnan tulivuorella, mistä rodun nimikin tulee.

Tämä on iloinen seurakoira, joka on uskollinen ja rakastava omistajaansa kohtaan. Se voi ryhtyä myös vartiokoiraksi.

Italialainen etnankoira on hiljainen, mutta sillä on kuitenkin runsaasti energiaa. Se on aina valppaana ja voi tulla riippuvaiseksi omistajastaan. Se on sietokykyinen ja sinnikäs, mutta itsenäinen metsästäessään, joten se tarvitsee erityistä koulutusta pystyäkseen tekemään yhteistyötä omistajan kanssa metsästyksessä.

Hoito ja terveys

Tämä rotu ei vaadi paljon hoitoa. Lyhyttä turkkia tarvitsee harjata vain viikoittain, jotta se olisi kaunis ja kiiltävä. Karvanlähtökaudella turkkia tulee kuitenkin harjata useammin, jotta kuolleet karvat saadaan pois ja iho-ongelmia voidaan estää.

Italialaisella etnankoiralla ei ole tavallisia perinnöllisiä sairauksia, mutta kuten kaikki metsästyskoirat, se tulisi tarkistuttaa ulkoisten loisten varalta säännöllisesti – nämä levittävät vakavia sairauksia.

Koira tarvitsee vain säännölliset eläinlääkärin tarkastukset (aivan kuten mikä tahansa koira), kuten myös sisäiset ja ulkoiset madotukset sekä rokotteet. Yleensä italialaiset etnankoirat ovat terveitä ja vahvoja, ja niiden hyvinvoinnille ovat tärkeitä pitkät kävelylenkit avoimessa maastossa. Etenkin vuoristoseudut ja karut maastot ovat niille hyväksi, sillä näin ne saavat rentoutua ja vapauttaa energiaansa.

Italialainen etnankoira on itsepäinen rotu, joka ei reagoi hyvin rankaisemiseen perustuvaan koulutukseen tai pakottamiseen. Älykkyytensä vuoksi sitä on kuitenkin helppo kouluttaa positiivisen vahvistamisen sekä miellyttävien kokemusten avulla.

Tätä pitkän historian omaavaa, vahvaa ja alkukantaista koirarotua löytyy kaikkialta Välimeren maista, mutta sen syntysijat ovat Sisiliassa. Se on toisaalta rakastava ja uskollinen seuralainen ja toisaalta hyvä metsästäjä, joka luottaa hajuaistiinsa ja vaistoihinsa saalistuksessa.

Kuten kaikki ajokoirat, italialainen etnankoira on aktiivinen ja vapaudesta nauttiva eläin, joka sopii maalle ja stressaantuu kaupungissa eläessään.