5 aasialaista kissarotua

Kissan ja ihmisen suhde on kestänyt tuhansia vuosia, ja merkkejä näiden kahden lajin rinnakkaiselosta on jo vuodelta 700 eaa. Muinaiset egyptiläiset olivat kuuluisia rakkaudestaan ja kunnioituksestaan kissoja kohtaan. Egyptistä kissojen pito levisi noin 2500 vuotta sitten Välimeren itä- ja pohjoisrannikkoa pitkin, ja kesykissat yleistyivät Kreikassa ja Italiassa noin 2400 vuotta sitten.

Foinikialaiset ja egyptiläiset kauppalaivat ovat saattaneet viedä kissoja Intiaan ja muualle Aasiaan jo aikaisemmin, mutta varmaa on, että kissat levisivät Aasiaan viimeistään roomalaisten kauppiaiden mukana. Kiinaan kissoja kuljetettiin 400-luvulla Silkkitietä pitkin, kun taas Japaniin kissat saapuivat viimeistään 100 vuotta myöhemmin buddhalaisuuden mukana. Myöhemmin Aasiassa on kehitetty myös monia omia kissarotuja, joista esittelemme seuraavaksi viisi.

5 aasialaista kissarotua

1. Siamilainen

Siamilaiset ovat yksiä kauneimmista ja tunnistettavimmista kissaroduista solakan vartalonsa, turkkinsa värityksen ja sinisten silmiensä ansiosta. Siamilaiset jaetaan kahteen tyyppiin, joista ensimmäiseen kuuluvat niin kutsutut perinteiset yksilöt, jotka ovat oletettavasti alkuperäisiä siamilaisia. Niiden alkuperä ulottuu muinaiseen Siamiin eli nykypäivän Thaimaahan, missä ne olivat kuninkaan ja hänen perheensä lemmikkejä.

Siamilaisia uskotaan olleen olemassa noin 1300-luvulta lähtien. Koska näitä kissoja pidettiin pyhinä eläiminä, oli tavallista, että kissa vietiin korkea-arvoisen henkilön ruumiin lähelle tämän kuoltua, jotta se voisi ottaa menehtyneen sielun vastaan. Myöhemmin siamilaisia pidettiin kuolleiden vartijoina, ja ne viettivät elämänsä ylellisissä temppeleissä tai luostareissa. Modernien eli niin sanottujen länsimaisten siamilaisten historia alkoi vuonna 1871, kun rodun edustaja kuljetettiin kissanäyttelyyn Iso-Britanniaan.

Sekä perinteisen että modernin siamilaisen tunnusmerkkejä ovat lepakkomaiset korvat, vinot siniset silmät ja ohut silkinpehmeä turkki. Siamilaiset ovat naamiokissoja, mikä tarkoittaa, että niiden pohjaväri on valkoinen, mutta kasvojen naamio, korvat, häntä ja tassut ovat vartaloa tummemmat. Perinteisen ja modernin siamilaisen erottaa siitä, että perinteisen siamilaisen pää ja vartalo ovat pyöreämmät, korvat pienemmät ja kuono ja häntä lyhyemmät kuin länsimaisella siamilaisella. Moderni siamilainen on hyvin solakka ja elegantti, ja sillä on kiilamainen pää, suuret korvat ja piiskamainen häntä.

Siamilaiset ovat sosiaalisia kissoja, jotka kaipaavat jatkuvasti seuraa ja kiintyvät usein voimakkaasti yhteen ihmiseen. Ne eivät sovi perheen ainoaksi lemmikiksi, eivätkä vastuulliset kasvattajat usein luovutakaan siamilaista ainoaksi kissaksi. Siamilaiset ovat älykkäitä, aktiivisia ja leikkisiä eläimiä, joille on ominaista voimakas temperamentti, joka voi ilmetä esimerkiksi mustasukkaisuutena tai omistajan omaisuuden tuhoamisena liian pitkän yksinolon seurauksena. Tästäkin huolimatta siamilaiset ovat herkkiä ja lempeitä kissoja, jotka kehräävät paljon ja haluavat olla mukana kaikessa tekemisessä.

Yksi siamilaisen ominaispiirteistä on normaalista kissan naukunasta poikkeava kova ääni ja hyvin ilmeikäs ilmaisutaito. Näiden kissojen kieleen kuuluu laaja valikoima erilaisia ääniä ja ääntelyitä, eikä siamilainen pelkää tehdä halujaan ja tunteitaan tiettäviksi.

2. Persialainen

Persialainen on epäilemättä yksi tunnetuimmista pitkäkarvaisista kissoista, joka tunnetaan ennen kaikkea lyhyestä kuonostaan. Tämä nykyään maailman suosituin rotukissa on nimensä mukaisesti kotoisin Persiasta eli nykyisen Iranin alueelta. Asiantuntijat ovat arvelleet rodun periytyvän mahdollisesti Turkin angorakissoista. Näistä kissoista on merkkejä jo 1500-luvulta, ja Eurooppaan ensimmäiset yksilöt tuotiin 1600-luvulla. Erityisen suosittu rodusta tuli Englannissa kuningatar Viktorian aikaan.

Persialainen on keskikokoinen tai suuri kissa, joka painaa täysikasvuisena noin 3,5-6 kg. Sillä on iso pyöreä pää, suuret silmät, lyhyt kuono ja pienet korvat. Sen jalat ovat lyhyet ja paksut ja häntä tuuhea. Sen pitkä ja tuuhea turkki vaatii säännöllistä harjaamista ja pesemistä pysyäkseen hyväkuntoisena. Värimuunnoksia persialaisilla on hyväksytty yli 300. Hyväksyttyjä silmän värejä ovat oranssit, siniset ja vihreät, minkä lisäksi valkoisille yksilöille hyväksytään eriväriset silmät.

Persialaiset ovat luonteeltaan rauhallisia, rentoja, seurallisia ja sosiaalisia, ja ne osoittavat herkästi kiintymyksensä. Ne viihtyvät erinomaisesti pienehköissäkin asunnoissa, sillä niillä ei ole suurta vapaudenkaipuuta. Tämä piirre onkin tehnyt persialaisesta erittäin suositun lemmikin. Persialaiset myös suvaitsevat reviirilleen uuden lajitoverin muita kissarotuja paremmin.

Pään ja kuonon erikoinen muoto valitettavasti altistavat persialaisen monille terveysongelmille. Ne voivat aiheuttaa leuan epämuodostumia, hammasongelmia, syömis- ja juomisvaikeuksia ja hengitysongelmia. Kyynelkanavien ongelmien vuoksi monen persialaisen silmät vuotavat ja kostuttavat jatkuvasti kuonon alueen, mikä voi johtaa ihon ärsyyntymiseen. Litteä kuono lisää myös silmäsairauksien riskiä. Persialainen saattaa myös kantaa geeniä, joka aiheuttaa munuaisten vajaatoimintaa, minkä lisäksi nämä kissat ovat alttiita ylipainolle, joka voi osaltaan aiheuttaa erilaisia terveysongelmia.

3. Japanin bobtail

Japanin bobtail on yksi maailman vanhimmista kissaroduista, jonka kuvia esiintyy jo yli 1000 vuotta vanhoissa puupiirroksissa. Sen alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta se tiedetään, että nämä kissat ovat eläneet japanilaisten keskuudessa jo noin 1000-luvulta lähtien. Rotu on nykyisin hyvin suosittu Yhdysvalloissa, ja myös Euroopassa on jonkun verran kasvattajia. Suomessa rotu on edelleen harvinainen.

Japanin bobtail on keskikokoinen kissa, jonka silmiinpistävin piirre on sen lyhyt töpöhäntä, joka on seurausta häntänikamien mutkaisuudesta. Monien muiden aasialaisten kissarotujen tavoin myös Japanin bobtaililla on melko hoikka mutta lihaksikas vartalo. Sen takajalat ovat etujalkoja pidemmät, minkä vuoksi kissa näyttää olevan aina valmis loikkaamaan jäniksen lailla. Japanin bobtailin keskipitkä turkki on sileä ja pehmeä, ja siinä on tyypillisesti suuria ja värikkäitä läiskiä koko kehon alueella. Turkin väri vaihtelee valkoisen, ruskean ja mustan välillä ja on toisinaan myös kermanvärinen. Kissan kasvot ovat kolmionmalliset, silmät pyöreät, viiksikarvat pitkät ja korvat terävät.

Japanilainen bobtail on aktiivinen ja utelias kissa, joka kiinnostuu ympäristöstään ja innostuu leikistä. Se on myös hyvin rakastava kissa ja aina omistajansa vierellä hakemassa huomiota ja rakkaudenosoituksia. Japanin bobtail on siamilaisen tavoin hyvin puhelias kissa, joka vastaa, kun sille puhutaan.

4. Turkkilainen angora

Myös turkkilainen angora on yksi vanhimmista tunnetuista kissaroduista. Rotu on nimensä mukaisesti kotoisin Turkin Ankaran vuoristoseudulta, joka tunnettiin aikaisemmin Angorana. Ihmisten kuulee usein kutsuvan kaikkia pitkäkarvaisia kissoja angorakissoiksi, mutta tosiasiassa ainoa oikea angorakissa on tämä puolipitkäkarvaisiin kissoihin kuuluva rotu. Turkkilaisen angoran turkki on syntynyt luonnollisen mutaation kautta, eikä ole ihmisen määrätietoisen jalostuksen tulosta.

Tämä enimmillään 6 kg painava keskikokoinen kissa on rakenteeltaan notkea ja siro, mutta kuitenkin lihaksikas. Sen jalat ovat pitkät ja hoikat ja takajalat hieman etujalkoja korkeammat. Turkkilaisen angoran pää on kiilamainen korvien kohdalta nenän kärkeen. Kissoilla suositaan suuria ja avoimia korvia, joissa on pienet tupsut. Silmät ovat mantelinmuotoiset, aavistuksen vinot ja voivat olla minkä tahansa väriset.

Turkkilainen angora on luonteeltaan sosiaalinen ja leikkisä ja rakastaa huomion keskipisteenä olemista ja uusien ihmisten tapaamista. Se on hyvin älykäs kissa, joka kiintyy vahvasti omistajaansa ja nauttii seurasta ja hellittelystä. Sen sanotaan olevan yksi koiramaisimmista kissaroduista, ja väittämää tukee muun muassa se, että turkkilaiset angorat pitävät usein uimisesta.

5. Korat

Koratin tarkkaa historiaa ei tunneta, mutta rodusta on merkintöjä jo 1300-luvulta. Kotimaassaan Thaimaassa tämä ikivanha rotu tunnetaan nimellä si-sawat, mikä tarkoittaa onnentuojaa tai vaurauden väriä. Vaikka korat on ollut suosittu ja arvostettu rotu Thaimaassa ja muissa Aasian maissa jo pitkään, länsimaihin ensimmäiset kasvatukseen käytetyt koratit saapuivat vasta 1950-luvulla. Rodun kasvatuksessa ei saa käyttää mitään muita rotuja, ja ainoastaan yksilö, jonka esivanhemmat voidaan jäljittää Thaimaahan, voidaan rekisteröidä koratiksi.

Sinisten kissojen ryhmään kuuluva korat tunnetaan silkkisestä ja vartalonmyötäisestä siniharmaasta turkistaan ja suurista vihreistä silmistään. Kyseessä on keskikokoinen kissa, jolla on lihaksikas ja jäntevä vartalo, sydämen muotoiset kasvot sekä pyöreät ja pään kokoon nähden suuret silmät. Silmät ovat ensimmäisten elinviikkojen ajan siniset, mutta muuttuvat kissan kasvaessa vihreiksi tai harvemmin meripihkan värisiksi. Isot ja suorat korvat pyöristyvät hieman kärjistä.

Korat on älykäs, rauhallinen, hellyydenkipeä ja lempeä kissa, joka sopeutuu hyvin elämään sisätiloissa ja kiintyy vahvasti omistajaansa. Se on sosiaalinen eläin, jota ei suositella perheen ainoaksi lemmikiksi. Aktiivinen, leikkisä ja puhelias korat haluaa olla mukana kaikissa kodin askareissa.

Korat on hyvin terve rotu, jonka elinajanodote on noin 16 vuotta. Näillä kissoilla tiedetään kuitenkin esiintyvän harvakseltaan kuolemaan johtavaa gangliosidoosia, joka on neurologinen lysosomaalinen kertymäsairaus, jonka ensioireet ilmenevät pään tai raajojen vapinana noin kolmen kuukauden ikäisillä pennuilla.