Miten päästä eroon kirpuista kotona?
Kotona ei tarvitse olla koiria, kissoja tai muita ulkona liikkuvia lemmikkieläimiä joutuakseen tekemisiin kirppujen kanssa. Riittää, että pari kirppua kulkeutuu kenkien mukana tai tulee suoraan kadulta sisään ja pesiytyy kotiin. Kirpuilla on lyhyt elinkaari, joten jos et huomaa asiaa ajoissa, pian kotonasi on sen suuruinen kirppuongelma, että sitä on vaikea saada hallintaan. Seuraavissa kappaleissa kerromme tehokkaimman tavan päästä eroon kirpuista kotona ja estää ongelman uusiutuminen.
Kirppujen elinkaari
Kirppujen torjumiseksi sinun tulee ensin tietää, mitä kirput ovat ja mitä ne syövät. Vaikka ne käyttävät ravinnokseen koirien ja kissojen verta, nämä mikroskooppisen pienet, Siphonaptera-lahkoon kuuluvat selkärangattomat hyönteiset (Ctenocephalides canis ja Ctenocephalides felis felis) purevat myös ihmisiä ja levittävät tauteja ja muita loisia.
Kirput tarvitsevat kasvaakseen ja lisääntyäkseen lämpimän ja kostean ympäristön sekä tietysti isännän. Yksittäinen kirppu voi elää yli 100 vuorokautta käyttäen ravinnokseen koiran verta, kun taas ilman ravintoa se selviää hengissä vain noin 48 tuntia. Naaras munii kaksi päivää parittelun jälkeen, ja munat putoavat maahan ja muille pinnoille isännän liikkuessa.
10 päivän kuluttua toukat kuoriutuvat ja syövät ympäristössä olevaa likaa, kunnes ne muodostavat kotelon. Kun ne ovat syntyneet, niillä on kaksi viikkoa aikaa löytää isäntä ennen kuin ne kuolevat. Kotonasi näkyvät aikuiset kirput ovat siis vain pieni osa kaikista ympäristössä olevista kirpuista, jos toukat ja kotelot lasketaan mukaan.
Kirppu toimii väli-isäntänä koiran heisimadolle (Dipylidium caninum), joka tarttuu näiden nisäkkäiden ruoansulatuskanavaan kirppujen purtua niitä.
Mistä tiedän, onko kotonani kirppuja?
Kirput näkyvät ilman mikroskooppia, mutta niitä voi silti olla vaikea paikantaa, kunnes niitä on jo niin paljon, että niistä muodostuu riesa. Alla on lueteltu asioita, joista kirppuongelman voi tunnistaa.
- Lemmikkisi raapii paljon ja jäytää turkkiaan: Kampaa kissaasi tai koiraasi vastakarvaan, niin saatat nähdä kirpun. Jos et näe kirppuja, kampaa turkkia pidellen kädessäsi valkoista paperia ja poimi talteen irtoava hilse ja töhnä. Jos näet pieniä mustia täpliä, jotka värjäävät paperin punaiseksi kasteltuasi sen, ne ovat kirppujen ulosteita.
- Sinulla on puremia: Koska nämä loiset elävät yleensä maaperässä, sinua purraan lähinnä jalkateriin ja sääriin. Kirput purevat kolme kertaa yhteen kohtaan, joten näet puremat kolmen ryhmissä.
- Kirput hyppivät: On helpompaa nähdä kirppujen hyppivän koiran selästä tai matoilla, kuin löytää niitä koiran iholta.
Miten päästä eroon kirpuista kotona?
Kun olet havainnut kirpputartunnan, sinun on käsiteltävä sekä eläimet että ihmiset. Torjunnan on oltava tarkkaa ja pitkäkestoista, jotta kirput eivät lisäänny uudelleen. Näytämme tarvittavat vaiheet.
Suojaa eläimet
Ensimmäinen vaihe on käsitellä kaikki kodissa asuvat eläimet ja ihmiset, joiden välityksellä aikuiset kirput ja munat pääasiassa leviävät. On tärkeää kylvettää lemmikki erityisellä loisia ehkäisevällä shampoolla sekä käyttää pipettiä ja laittaa sille kirppupanta.
Jotkut kotikonstit karkottavat tehokkaasti kirppuja ja saavat ne hyppäämään pois eläimen kehosta. Esimerkiksi nämä ovat hyviä täydentäviä menetelmiä loishäädön oheen:
- Oluthiiva: Oluthiivan sisältämä B1-vitamiini muuttaa lemmikkieläimen veren hajua ja makua tehden siitä epämiellyttävän loisille. Voit sisällyttää sitä ruokavalioon tai laittaa lemmikin kylpyyn.
- Omenaviinietikka, sitruuna- ja rosmariiniöljy: Tätä seosta voidaan veteen laimennettuna suihkautella pinnoille, tekstiileihin ja lemmikin turkkiin.
- Sitruuna ja kamomilla: Tämä seos on loiskarkotin, jota voidaan käyttää paikallisesti.
On olemassa useita luonnollisia valmisteita, jotka auttavat pääsemään eroon koiran kirpuista, mutta muista varmistaa niiden sopivuus etukäteen eläinlääkäriltä, jotta käytät niitä tehokkaasti ja lemmikkiä vaarantamatta. Muista, että loishäädön pitäminen ajan tasalla on paras tapa ehkäistä tartuntoja.
Kirppujen hävittäminen kotoa tehokkaasti
Kirppujen hävittäminen eläimistä ja ihmisistä on suhteellisen helppoa, mutta sen tekeminen kodista on aivan eri asia. Munat nimittäin putoilevat pinnoille ja lattioille ja voivat jäädä sinne kuukausiksikin odottamaan kuoriutumista, kunnes ympäristöolosuhteet ovat optimaaliset niiden kehittymiselle.
Jos näillä loisilla ei ole mahdollisuutta asettua isäntään, ne joko kuolevat tai lähtevät alueelta. Siksi koti tulee puhdistaa perusteellisesti, jotta uudet kirppusukupolvet eivät pääse lisääntymään uudelleen. Tässä ovat seuraavat vaiheet:
- Imuroi kaikki matot, pinnat ja nurkat: Muista, että toukat valitsevat kodin tummat, kosteat paikat lisääntyäkseen. Älä jätä rakostakaan imuroimatta.
- Heitä pölypussi roskiin jokaisen imuroinnin jälkeen: Näin aikuiset kirput ja toukat eivät pääse ulos imurista ja valtaa kotia uudelleen.
- Pese kaikki kodin tekstiilit 60 °C:ssa: Vaatteet, lakanat, verhot ja matot, jos mahdollista.
- Kuuraa lattiat ja pinnat erityistuotteilla: Kloori on hyvä vaihtoehto, mutta jos lattia ei siedä sitä, on olemassa myös loisia karkottavia ja munia tuhoavia erikoispesuaineita. Kannattaa kuitenkin ensin ottaa selvää niiden myrkyllisyydestä eläimille ja ihmisille.
- Jatka tätä rutiinia noin kahden viikon ajan: Tämä on keskimääräinen aika, joka kirppujen kehittymiseen syntymästä kuluu, joten tätä syväpuhdistusta on tehtävä vähintään 12 päivän ajan. Jos jätät sen tekemättä, ongelma voi ilmaantua pian uudelleen.
On monia tapoja päästä eroon kirpuista kotona. Jokainen tilanne on kuitenkin erilainen ja vaatii omanlaisiaan toimenpiteitä. Pieni kirppuongelma on helppo saada kuriin perusteellisella siivouksella, mutta laajempi tartunta saattaa vaatia ammattilaisten apua. Jos olet epävarma, ota yhteyttä eläinlääkäriin ja tuholaistorjujaan.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Boreham R. E., Boreham P.F.L., Dipylidium caninum: life cycle, epizootiology and control, in Cont. Comp. Educ., 12 (5), pagg. 667-676, 1990.
- OLIVEIRA, A. C. D., MACHADO, J. D. A. C., ANTÔNIO, N. S., & NEVES, M. F. (2008). Ctenocephalides canis e Ctenocephalides felis: revisão de literatura. Rev Cient Eletr Med Vet, 11, 1-5.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.