Koiran tarranauhasyndrooma: Kun eläin takertuu omistajaansa

· 5.8.2018
Eikö koirasi anna sinun olla yksin? Lue nämä vinkit ja luo hieman omaa tilaa.

Ajan kuluessa monet ihmiset huomaavat, että heidän koiransa on hyvin takertuvainen. Tätä kutsutaan englanniksi termillä ”velcro dog”, eli suomeksi suoraan käännettynä ”tarranauhakoira”.

On totta, että koirien tulee olla joissakin määrin riippuvaisia meistä, sillä me mahdollistamme niiden ruoan- ja vedensaannin sekä puhtauden. Jos tämä riippuvaisuus kuitenkin menee äärimmäisyyksiin, ei siitä ole hyötyä kenellekään. Mitä voit siis tehdä tälle liian takertuvaiselle koirallesi?

Mitä on koiran tarranauhasyndrooma?

Koirat, jotka kärsivät tästä ongelmasta, kaipaavat omistajiensa läsnäoloa kaikkina aikoina ollakseen onnellisia ja itsevarmoja. Ne eivät selviä ilman sitä. Tämä ei ole koirassa synnynnäinen piirre, vaan se kehittyy ajan myötä. Se on yleensä laajalti omistajan aiheuttamaa, mutta on muitakin sen syntyyn vaikuttavia tekijöitä, kuten:

Koira ja omistaja

  • Aikainen vieroitus
  • emon stressi tiineyden aikana
  • Välineiden puute itsensä johtamiseen koiran kasvamiseen ja koulutukseen liittyen
  • Liiallinen stimulaatio pentuvaiheen aikana.

Meidän ei tule kuitenkaan sekoittaa eroahdistusta tarranauhakoiran syndroomaan. Eroahdistus on normaali asia, jota pennut yleensä kokevat. Sen tulisi hävitä, kun saat koirasi luottamuksen. Eroahdistus on myös sellaista, joka lähtee pois, kun eläin jätetään yksin.

Tarranauhakoiran syndrooma on tätä äärimmäisempää, sillä koira ei voi olla onnellinen milloinkaan, kun omistaja ole sen kanssa.

Koiran takertuvaisuuteen vaikuttaminen

Tarranauhakoiran syndrooma aiheuttaa eläimelle ilon puutetta, sillä se pystyy olemaan tyytyväinen vain ollessaan omistajiensa kanssa. Se voi aiheuttaa myös paljon stressiä, joka puolestaan saattaa johtaa vakaviin terveysongelmiin, kun eläin lakkaa syömästä tai masentuu.

Erään kuuluisan koirakouluttajan mukaan ”koiralla korkea stressitaso johtaa kuona-aineisiin, aivan kuten ihmisilläkin. Takertuvaisuus nopeuttaa koiran ikääntymisprosessia, ja sen elämänlaatu tässä kypsemmässä iässä on paljon huonompi”.

On olemassa niitä, jotka uskovat, että tietyt koirarodut ovat taipuvaisempia olemaan ”tarranauhakoiria”, mutta tälle ei ole näyttöä. Koirarodut eivät synny takertuvaisina, vaan kuten jo mainitsimme, koirat tulevat sellaisiksi eri tekijöiden, etenkin saamansa koulutuksen tuloksena. Mitä on sitten tehtävissä, jottei kotona kasvaisi ”tarranauhakoiraa”?

Miten välttää tarranauhakoiran kasvattaminen?

On olemassa monia eri asioita, joita voimme tehdä koiramme kasvatukseen liittyen, jottei siitä tule takertuvaista. Tässä on muutamia:

Koira ja omistaja rannalla

1. . Onko koirallasi taipumus seurata sinua? Olet saattanut opettaa sen tekemään niin pennusta saakka. Tämän on loputtava. Kun tulet kotiin ja olette tervehtineet toisianne, viettäkää aikaa yksin. Opeta koirallesi kaksi tai kolme sanaa, jotka kertovat sille, milloin sen tulee mennä omaan petiinsä tai paikkaansa.

2. Ole varma ja johdonmukainen. Jos päätät, että koirasi tulisi mennä omaan paikkaansa tervehtimisen jälkeen, tee tästä tapa. Tee niin aina, älä vain kerran. Tämä ei auta häntä ymmärtämään, ja tuloksena on edelleen takertuvainen koira.

3. Ole hellä. Vain se, että emme tahdo koirallamme olevan tarranauhasyndroomaa, ei tarkoita että meidän tulisi jättää koira huomiotta. Meidän tarvitsee vain löytää tasapaino koiran takertuvaisuuden sallimisen ja halailun välillä.

4. Älä inhimillistä koiraasi. Koira tulee olemaan aina koira. Anna sille oma paikkansa, mutta älä inhimillistä sitä. Jos teet niin, eläin tulee olemaan liian takertuvainen, eikä pysty olemaan iloinen, ellet ole sen luona.

Artikkelin pääkuvan lähde: freestocks.org