Kuinka opettaa kissaa käyttämään hiekkalaatikkoa?

Kissa tunnetaan puhtautta arvostavana eläimenä, joka on opetettavissa koiraa helpommin sisäsiistiksi. Suurin osa pennuista oppii laatikolla käymisen luonnostaan jo noin kolmen viikon iässä, eikä kissaa yleensä tarvitse varsinaisesti opettaa käyttämään hiekkalaatikkoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ihminen voisi omilla toimillaan auttaa varmistamaan prosessin sujuvuuden.

Kuinka opettaa kissaa käyttämään hiekkalaatikkoa?

Sekä luonnossa että lemmikkeinä elävät kissaeläimet pyrkivät peittelemään ulosteensa. Tämä on osa niiden selviytymisvaistoa, jolla varmistetaan, että mahdolliset petoeläimet eivät pysty seuraamaan hajujälkeä. Joidenkin teorioiden mukaan ulosteiden piilottaminen on yksinkertaisesti siisteyskysymys, sillä se ehkäisee tautien ja etenkin loisten leviämistä. Luonnossa kissaeläimet pyrkivät valitsemaan tarpeidentekopaikakseen reviirinsä laidalta puhtaan ja suojaisan paikan, jossa on sopivan pehmeää maata kaivettavaksi. Niin villi- kuin kotikissakaan ei mielellään tee tarpeitaan lähelle paikkoja, joissa se nukkuu ja syö.

Kissan tarpeidentekokäyttäytymistä ohjaavat suurimmaksi osaksi sen vaistot. Pentu oppii hyvät vessatavat tavallisesti emoltaan, mutta ilman emon läsnäoloakin vaistot ohjaavat pentua etsimään pehmeää materiaalia tarpeidentekoalustaksi. Yleensä riittääkin, että pennulle esitellään hiekkalaatikko, jonka se toteaa nopeasti olevan paras paikka tarpeiden tekemiseen. Ensimmäiset yrityksen voivat olla hieman kömpelöitä, eivätkä virtsa ja uloste välttämättä osu välittömästi laatikkoon, mutta pentu oppii sisäsiistiksi nopeasti.

Miksi kissa kieltäytyy käyttämästä hiekkalaatikkoa?

Vaikka kissat arvostavatkin puhtautta, ja ne on yleensä helppo opettaa käyttämään hiekkalaatikkoa, erilaiset sisäsiisteysongelmat ovat yleisimpiä omistajien kohtaamia käytösongelmia. On normaalia, että hiekkalaatikon käyttöä opetteleva kissanpentu tekee toisinaan tarpeensa laatikon ulkopuolelle, mutta se, että aikaisemmin sisäsiisti kissa alkaa virtsata tai ulostaa laatikon ulkopuolelle, on aina hälytysmerkki. Kyseessä voi olla kissan tapa merkata reviiriään – mikä voi johtua muun muassa stressistä – mutta vääriin paikkoihin virtsaaminen voi olla merkki myös esimerkiksi kissoilla yleisistä virtsatiesairauksista, jotka ovat erittäin kivuliaita vaivoja.

Valitettavan moni omistaja tulkitsee vääriin paikkoihin virtsaamisen huonoksi käytökseksi tai mielenosoittamiseksi, mutta kissa itse ei näe asiaa näin, eikä sitä pitäisi koskaan rangaista tällaisesta käytöksestä. Mikäli kissa alkaa tehdä tarpeensa laatikon ulkopuolelle – vaikka vain satunnaisesti – on otettava välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin, joka voi ensimmäisenä varmistaa, johtuuko muuttunut käytös fyysisistä terveysongelmista. Tämän lisäksi omistajan kannattaa varmistaa, että kissalla on pääsy tarpeeksi monelle oikein sijoitetulle ja puhtaalle hiekkalaatikolle, joissa käytetään hiekkaa tai kuiviketta, josta kissa pitää.

Sairaus tai kipu

Kissat ovat alttiita virtsatie- ja munuaisongelmille, ja laatikon ulkopuolelle virtsaaminen voi olla merkki tämän tyyppisestä elimellisestä ongelmasta. Esimerkiksi virtsakivien, virtsatietulehduksen tai kasvaimen aiheuttama kipu tai epämukava tunne virtsatessa voivat saada kissan pissaamaan vääriin paikkoihin. Myös esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminta voi muuttaa kissan hiekkalaatikkokäyttäytymistä, minkä lisäksi erilaiset ruoansulatusongelmat, kuten ummetus, voivat saada kissan ulostamaan laatikon ulkopuolelle.

Jos virtsaaminen tai ulostaminen on kivuliasta, kissa voi alkaa yhdistää epämukavan tunteen hiekkalaatikkoon ja vältellä laatikkoa. Mikäli kissan hiekkalaatikkokäyttäytymisen huomataan muuttuneen, on otettava mahdollisimman nopeasti yhteyttä asiantuntevaan eläinlääkäriin, jotta tarvittava hoito saadaan aloitettua nopeasti.

Merkkailu

Kissa saattaa virtsata vääriin paikkoihin tai jättää tarkoituksella jätöksensä peittelemättä, ja tällöin kyseessä on yleensä reviirin merkitseminen. Merkkaamiskäyttäytymisen erottaa tyypillisesti tarpeiden teosta siitä, että kissa virtsaa seisoma-asennossa pystysuorille pinnoille, eikä kyykisty asioilleen. On tavallista, että etenkin leikkaamattomat ulkoilevat kissat merkkaavat reviirinsä virtsallaan, mutta kissa voi alkaa merkkailla myös kodin sisällä. Etenkin stressaantunut tai pelokas kissa voi merkitä reviiriään virtsaamalla erilaisille pinnoille tai ulostamalla lattialle tai pehmeälle alustalle, kuten omistajansa sänkyyn.

Vääränlainen laatikko tai laatikon huono sijoittelu

Kissa voi kieltäytyä hiekkalaatikon käytöstä siitä yksinkertaisesta syystä, että se ei pidä laatikosta tai sen paikasta. Jos kissa ei asioi laatikolla mielellään, se alkaa helposti vältellä sen käyttämistä ja joko tekee tarpeensa muualle tai tekee ne vasta, kun on aivan pakko, mikä altistaa sen erilaisille terveysongelmille.

Laatikon tulee olla tarpeeksi suuri, jotta kissa mahtuu kääntymään siinä ongelmitta, eikä joudu astumaan virtsansa tai ulosteensa päälle. Kaikki kissat eivät pidä katollisista hiekkalaatikoista, joten jos lemmikki välttelee laatikolla käymistä, kannattaa kokeilla suurta avomallista laatikkoa. Omistajat pitävät usein heiluriovellisista laatikoista, koska ovi ehkäisee hiekan ja hajujen leviämisen, mutta monet kissat vieroksuvat ovea ja täysin suljetun tilan käyttämistä. Etenkin, jos kotona on iäkkäämpi kissa, jolla alkaa olla vaikeuksia liikkumisessa, on syytä varmistaa, että hiekkalaatikko on tarpeeksi matala ja siihen on helppo astua sisään.

Myös laatikon sijaintiin on syytä kiinnittää huomiota. Laatikko kannattaa sijoittaa rauhalliseen tilaan, johon kissalla on helppo pääsy. Tila, jossa ihmiset oleskelevat tai jonka läpi kuljetaan jatkuvasti, ei ole paras valinta. Kissa ei myöskään halua tehdä tarpeitaan samassa paikassa, jossa se syö, eikä hiekkalaatikon oikea paikka ei ole sen ruokailutilan tai lepopaikan läheisyydessä.

Myös hiekkalaatikon siirtäminen voi hämmentää kissaa. Jos laatikko on pakko siirtää, se kannattaa tehdä joko pikkuhiljaa tai niin, että sekä vanhassa että uudessa paikassa pidetään väliaikaisesti laatikkoa samanaikaisesti. Etenkin useamman kissan taloudessa hiekkalaatikoiden liian vähäinen määrä voi stressata kissaa. Yleissääntö on, että laatikoita pitäisi varata vähintään yksi enemmän kuin kissoja on. Jos kotona on paljon kissoja, tarvitaan laatikoita vielä tätäkin enemmän. Kun eri puolelle kotia sijoitetaan tarpeeksi monta laatikkoa, jokainen kissa voi valita itselleen mieluisimman paikan tehdä tarpeensa, eikä kissojen välille pääse syntymään turhaa kiistaa resursseista.

Vääränlainen hiekka tai huono hygienia

Vääränlaisen hiekkalaatikon lisäksi myös vääränlainen hiekka tai kuivike voi saada kissan välttelemään laatikolla käymistä. Siinä missä yksi kissa pitää perinteisestä paakkuuntuvasta mikrohiekasta, toiselle mieluisin vaihtoehto on puupohjainen pelletti. Sopivin vaihtoehto löytyy yleensä vain kokeilemalla. Lähes kaikki kissat kuitenkin pitävät hajustamattomista vaihtoehdoista, koska voimakkaat hajusteet voivat ärsyttää nenää ja silmiä. Jos käytössä on hiekka, kannattaa valita mahdollisimman vähän pölyävä vaihtoehto, koska pöly voi olla vahingollista kissan keuhkoille. Valittiinpa laatikkoon sitten minkälainen hiekka tai kuivike tahansa, sen määrässä ei kannata pihistellä, sillä kissa haluaa kaivaa hiekkaa ja peitellä jätöksensä hyvin.

Kissat ovat tarkkoja puhtauden ja hygienian suhteen, joten hiekkalaatikko on tärkeää pitää puhtaana. Toisille kissoille riittää, että jätökset ja paakut poistetaan kerran päivässä, mutta osa kissoista haluaa, että laatikko putsataan useammin. Tämä pätee etenkin monen kissan taloudessa, sillä kissa ei välttämättä halua käydä laatikolla, jossa on toisen eläimen jätöksiä. Päivittäisen puhdistuksen lisäksi laatikko täytyy pestä viikoittain miedon hajuisella entsymaattisella puhdistusaineella. Liian vahvan hajuiset pesuaineet voivat häiritä kissaa ja saada sen karttamaan laatikkoa.

Stressi

Stressaantunut kissa voi alkaa vältellä hiekkalaatikon käyttöä ja merkkailla vääriin paikkoihin lievittääkseen ahdistustaan ja tunteakseen olonsa turvalliseksi. Kissa on rutiineja ja tuttuja ja turvallisia asioita rakastava eläin, joka voi reagoida pieniinkin muutoksiin. Stressi voi johtua esimerkiksi kivusta, muutosta, uudesta ihmis- tai eläinperheenjäsenestä, jatkuvasta yksinolosta, kissojen välisistä kiistoista, remontista, kovista äänistä tai jopa niin pieneltä tuntuvasta asiasta kuin huonekalujen tai muiden esineiden siirtämisestä.

Myös virikkeetön elämä ja tylsistyminen voivat aiheuttaa kissalle stressiä. Kissoja pidetään itsenäisinä ja vähään tyytyvinä eläiminä, mutta tosiasiassa ne ovat aktiivisia ja sosiaalisia eläimiä, jotka kaipaavat seuraa ja aktivointia. Nykyään monet kissat viettävät lähes kaiken aikansa tai jopa koko elämänsä sisätiloissa, ja on omistajan vastuulla varmistaa, että lemmikki saa toteuttaa itseään leikin ja aktivoinnin kautta.