Miksi jotkut koirat nuolevat pakonomaisesti toisia koiria?
Kirjoittanut ja tarkastanut biologi Ana Díaz Maqueda
Moni koiranomistaja ihmettelee, miksi jotkut koirat nuolevat pakonomaisesti toisia koiria. Onko se normaalia? Pitäisikö koiran antaa nuolla lajitovereitaan?
Tässä artikkelissa perehdymme tähän koirille kovin yleiseen käyttäytymiseen, nuolemiseen. Saamme tietää, onko se normaalia vai ei, ja jos on, missä vaiheessa se alkaa olla poikkeavaa ja pakonomaista.
Koirien välinen viestintä
Koirat ovat tuntevia eläimiä, joilla on hyvä päättelykyky. Ne ovat myös sosiaalisia olentoja, jotka elävät laumoissa. Tästä syystä koirilla esiintyy monenlaista käyttäytymistä, jonka avulla ne ilmaisevat erilaisia tunteita.
Tietyt koirien käyttäytymistavat voivat olla ihmisistä negatiivisia. Jos koira esimerkiksi murisee toiselle, lähestyvälle koiralle, yritämme yleensä ojentaa sitä tai viedä sen pois tilanteesta. Murisemalla koira kuitenkin viestii toiselle koiralle, ettei se halua tulla häirityksi. Jos toinen koira osaa viestiä, se vastaa rauhallisella signaalilla, kuten jollakin näistä:
- Kuononsa lipominen
- Murisevan koiran nuoleminen
- Poispäin katsominen
- Kääntyminen ja pois käveleminen
- Haukottelu
- Vatsan näyttäminen
Oppiakseen viestimään koiran ei tarvitse tavata satoja erirotuisia, -ikäisiä tai -sukupuolisia koiria. Riittää, että se on viettänyt jonkin aikaa yhden tai kahden muun hyvin kommunikoivan koiran kanssa. On erittäin tärkeää, että koira altistetaan muiden kaltaistensa seuralle 12 ensimmäisen elinviikon aikana, sillä tällöin tapahtuu sosiaalistuminen.
Toisin sanoen laatu on parempi kuin määrä. On esimerkiksi koiria, jotka eivät ole saaneet minkäänlaista kasvatusta ihmisiltä ja jotka kommunikoivat täydellisesti omien lajitoveriensa kanssa.
Joillakin koirilla on vaikeuksia kommunikoida muiden koirien kanssa eri syistä, kuten pelon, reaktiivisuuden, itsehillinnän puutteen, stressin jne. vuoksi. Nämä ongelmat ratkaistaan eri tavoin, mutta yhteistä niille kaikille on se, että ne vaativat aikaa ja paljon työtä.
Koiran hajuaistin työstäminen, kävelylenkit rauhallisissa paikoissa, joissa koira voi tutustua ympäristöön nenällään, sekä hyvä side ja luottamus omistajaan ovat osa terapiaa ja oleellisen tärkeitä asioita koiran psyykkisen terveyden kannalta. Koiran käytösongelman ratkaiseminen voi olla vaikeaa ja vaatii lähes aina kouluttajan apua.
Koirat, jotka nuolevat toisia koiria: onko se normaalia?
Nuoleminen on koirilla täysin normaalia käytöstä. Koira saattaa nuolla itseään siistiytyäkseen ja hoitaakseen itseään. Se saattaa nuolla myös muita koiria puhdistaakseen niitä ja vahvistaakseen sidettään niihin. Tämä on nähtävissä silloin, kun koira lipoo pentujaan tai kun kaksi koiraa rakastaa toisiaan.
Koirien keskinäinen nuoleminen on niiden tapa kommunikoida tai saada tietoa toisiltaan. Sekä sukupuolielimissä että korvissa on rauhasia, jotka erittävät feromoneja. Feromonit ovat kemiallisia yhdisteitä, joiden tarkoituksena on muun muassa antaa tietoa toisille saman lajin edustajille. Näitä yhdisteitä aistiva elin on vomeronasaalielin, ja se sijaitsee suussa.
Koira, joka nuolee toisen koiran suuta, hankkii tietoa. Nuolemalla se saa tietää, mitä toinen koira on syönyt ja milloin se on suunnilleen syönyt.
Koirat nuolevat toisiaan myös yrittäessään rauhoittaa itseään tai toista koiraa. Tappelun tai muun hyvin kireän tilanteen jälkeen koira saattaa nuolla toista kertoakseen sille, että kaikki on hyvin.
Emot nuolevat pentujaan vahvistaakseen sidettä ja myös suojellakseen pentuettaan mikro-organismeilta. Niin yllättävältä kuin se ehkä kuulostaakin, koiran syljessä on bakteereja tappavia ominaisuuksia.
Pitääkö asiaan puuttua, kun koirat nuolevat pakonomaisesti toisia koiria?
Tähän kysymykseen ei voi vastata yksiselitteisesti kyllä tai ei. Kaikki riippuu koirasta, sen mielentilasta, sen mahdollisista ongelmista, mielenterveydestä, kommunikointikyvystä, iästä jne.
Pennut nuolevat yleensä enemmän kuin aikuiset koirat, koska ne eivät vielä osaa kommunikoida täydellisesti. Toisaalta myös koirat, jotka kärsivät stressistä tai ovat hyvin innoissaan, nuolevat enemmän. Valitettavasti tämä käytös on joskus myös merkki siitä, että koiralla on jokin sairaus (esimerkiksi stereotypiat tai pakko-oireinen häiriö).
Miten estän koiraani nuolemasta pakonomaisesti toisia koiria?
Jos nuoleminen on luonnollista eikä kumpikaan osapuoli häiriinny siitä, syytä huoleen ei ole. Jos toinen koira sen sijaan on aggressiivinen tai vihamielinen liiallisesti nuolevaa koiraa kohtaan, joudut ehkä ryhtymään toimenpiteisiin.
Ensimmäinen askel on yksinkertainen: siirrä koira pois toisen koiran kimpusta ja anna sen rauhoittua. Jos tämä ei riitä, voit käyttää kehittyneempiä menetelmiä:
- Älä kiinnitä huomiota nuolevaan koiraan, kunnes se lopettaa itsestään: Usein omistajat vahvistavat negatiivista käyttäytymistä huomaamattaan. Jos joka kerta, kun koira nuolee toista koiraa liiallisesti, erotat ne toisistaan, puhut koirallesi tai leikit sen kanssa, se yhdistää tämän käytöksen siihen, että se saa huomiota omistajaltaan. Siksi on parasta olla kiinnittämättä huomiota koiraan, ellei nuoleminen ole hyvin jatkuvaa.
- Kiinnitä sen huomio johonkin, mitä se voi purra: Jos koirasi ei lopeta toisen koiran nuolemista itsestään, voit yrittää kiinnittää sen huomion puruleluun tai luuhun. Näin koira siirtyy nuolemaan sitä.
- Harrasta koirasi kanssa paljon liikuntaa: Joskus koirat alkavat käyttäytyä pakkomielteisesti, kun niiltä puuttuu fyysisiä ja emotionaalisia virikkeitä kotiympäristöstä. Jos väsytät koiraasi ja ulkoilet sen kanssa riittävästi, se lopettaa varmasti pakonomaisen muiden koirien nuolemisen.
Jos koirasi mielestäsi nuolee toisia koiria liikaa, selvitä ensin sen syy. Joskus kannattaa varata aika koirakouluttajalle, joka voi auttaa ongelman ratkaisemisessa. Hoito riippuu siitä, mistä koiran pakkomielteinen käytös johtuu.
Älä kuitenkaan koskaan toru koiraasi tai käytä vastenmielisiä ärsykkeitä. On parempi viedä koira rauhallisesti pois toisen koiran luota, viihdyttää sitä hajuaistia stimuloivilla leluilla tai viedä se kävelylle paikkoihin, joissa ei ole muita koiria. Koiran pakonomainen nuoleminen voi olla jokseenkin ärsyttävää, mutta muista, että käytös on juurtunut koiran perimään, eikä lemmikki ansaitse rangaistusta siitä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Anzola B. (2016). Trastorno obsesivo compulsivo en un perro. Gaceta de Ciencias Veterinarias, 21(2), 33-37. Recuperado de: https://revistas.uclave.org/index.php/gcv/article/view/827
- Bentosela M., & Mustaca A. E. (2007). Comunicación entre perros domésticos (Canis familiaris) y hombres. Revista Latinoamericana de Psicología, 39(2), 375-387. http://pepsic.bvsalud.org/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S0120-05342007000200012
- Mariti, C., Falaschi, C., Zilocchi, M., Fatjó, J., Sighieri, C., Ogi, A., & Gazzano A. (2017). Analysis of the intraspecific visual communication in the domestic dog (Canis familiaris): A pilot study on the case of calming signals. Journal of Veterinary Behavior, 18, 49-55. Recuperado de: https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S1558787816302465
- Rugaas T. (2006). On talking terms with dogs: Calming signals. Dogwise publishing. Recuperado de: https://books.google.com.mx/books
- Rugaas, T., & Ramos, B. P. (2005). El lenguaje de los perros: las señales de calma. Kns ediciones.
- Santos N. R., Beck A., & Fontbonne A. (2020). A review of maternal behaviour in dogs and potential areas for further research. Journal of Small Animal Practice, 61(2), 85-92. Recuperado de: https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/jsap.13085
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.