Miksi joillakin muurahaisilla on siivet?

Kirjoittanut ja tarkastanut biologi Samuel Sanchez

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Olet varmastikin joskus nähnyt siivekkäitä muurahaisia. Niin oudolta kuin se tuntuukin, ne eivät ole luonnonoikku, sillä ilmiö on osa monien sosiaalisten pistiäisten lisääntymismekanismia. Siivekkäiden muurahaisten massailmaantuminen lämpötilan ja kosteuden kannalta ihanteellisina ajankohtina tunnetaan häälentona, ja se on varsin kiehtova tapahtuma.

Muurahaispopulaatiot elävät yleensä maan alla tai lahoavissa puunrungoissa, mutta aika ajoin muutamien siivekkäiden yksilöiden on synnyttävä, jotta geenien leviäminen tapahtuisi itse muurahaiskeon ulkopuolella. Jos haluat tietää aiheesta lisää, kehotamme lukemaan eteenpäin.

Muurahaisten yleiset piirteet

Ennen kuin kerromme, miksi on olemassa siivekkäitä muurahaisia, voi olla kiinnostavaa perehtyä lyhyesti niiden yleisiin piirteisin. Muurahaiset edustavat aitososiaalisten hyönteisten ryhmää, joka kuuluu Formicidae-heimoon ja Hymenoptera-lahkoon, eli ne ovat mehiläisten ja ampiaisten lähisukulaisia.

Kaikkien hyönteisten tavoin muurahaistenkin ruumis on kolmiosainen: pää, jossa ovat aistielimet, kuten verkkosilmät, pistesilmät ja tuntosarvet; rintakehä, jossa on kolme paria jalkoja (ja siivet lisääntymiskykyisillä yksilöillä); ja vatsa, jossa ovat lisääntymiselimet, hengitystiet ja eritysjärjestelmät.

Muurahaisia on kuvattu noin 14 000 lajia, mutta lajeja saattaa olla maailmanlaajuisesti arviolta yli 22 000. Niiden osuus maaeläinten biomassasta on jopa 25 %, ja ne ovat asuttaneet koko maapallon Etelämannerta ja joitakin syrjäisiä saaria lukuun ottamatta.

Kastijärjestelmä

Muurahaiset ovat aitososiaalisia (eläinkunnan korkein yhteistyöaste), mikä tarkoittaa sitä, että muurahaispesä on toiminnallinen yksikkö, joka on paljon enemmän kuin vain osiensa summa. Muurahaisyhdyskunta koostuu tuhansista yksilöistä, ja se on jaettu seuraaviin kasteihin:

• Kuningatar: Kuningatar syntyy suvullisessa lisääntymisessä, joten se on diploidi (sillä on kaksinkertainen kromosomisto, puolet isältä ja puolet äidiltä). Koko yhdyskunta pyörii sen ympärillä, sillä sen tehtävänä on muniminen. Kuningattaret voivat elää jopa 10 vuotta, jotkut jopa 30 vuotta.
• Työläiset: Kuningatar on yhdyskunnan keskiössä, mutta työläiset tekevät kaiken työn aina käytävien rakentamisesta toukkien ruokintaan. Niiden elinajanodote on kuukausista vuoteen (korkeintaan 2 vuotta), ja niitä on tuhansia kussakin muurahaispesässä. Nekin ovat diploideja, koska munat, joista ne kuoriutuvat, on hedelmöitetty kuningattaren varastoimalla siemennesteellä.
• Kuhnurit eli koiraat: Kuhnurit ovat peräisin suvuttomasta lisääntymisestä ja ovat haploideja (niillä on yksinkertainen kromosomisto, sillä niiden munia ei ole hedelmöitetty). Ne elävät vain siittääkseen ja sitten kuolevat.

Miksi joillakin muurahaisilla on siivet?

Se, onko muurahaisella siivet vai ei, riippuu siis sen lisääntymistehtävästä yhdyskunnassa. Lisääntymiseen tarkoitetut naaraat syntyvät muurahaispesässä siivekkäinä ja nousevat lentoon hedelmöityäkseen. Myös koiraissa on siivekkäitä yksilöitä. Työläisiltä ja hedelmöittyneiltä kuningattarilta siivet puuttuvat.

Sopivissa olosuhteissa (yleensä kun lämpötila laskee kesän jälkeen ja sen myötä sataa) tuhannet saman lajin siivekkäät naaraat ja koiraat nousevat yhtäaikaisesti pesistä biologisessa tapahtumassa, jota kutsutaan häälennoksi. Lentojen aikana naaraat lisääntyvät useamman kuin yhden uroksen kanssa ja varastoivat saatuja siittiöitä.

Kun naaras on hedelmöittynyt, se etsii sopivan paikan yhdyskunnan perustamiselle. Se menee maan alle ja repii siipensä irti, jolloin siitä tulee uuden yhdyskunnan kuningatar. Kuten Royal Society osoittaa, kuningatar pystyy säilömään häälennolla saatuja siittiöitä vuosikymmeniä, joten se voi tuottaa hedelmällisiä munia kuolemaansa saakka.

Useimmat siivekkäät muurahaiset kuolevat

Tämä prosessi ei ole kaikilta osin kuitenkaan niin kaunis kuin miltä se vaikuttaa. Kuten tutkimukset osoittavat, jopa 45 prosenttia monien lajien (kuten Acromyrmex subterraneuksen) uusista kuningattarista kuolee muutaman päivän kuluessa maan alle hautautumisesta. On myös otettava huomioon siivekkäiden muurahaisten kuolleisuus yleensä, sillä ne ovat lintujen, matelijoiden, sammakkoeläinten ja selkärangattomien ravintoa.

Valtaosa siivekkäistä naaraista kuolee tuntien kuluessa pesästä poistuttuaan ja jää lisääntymättä. Suuremmat eläimet saalistavat niitä, mutta myös muiden (saman tai muun lajin) pesien muurahaiset käyvät niiden kimppuun, ne hukkuvat, kärsivät kylmäshokista tai kuivuvat. Kaikista yhdyskunnissa syntyneistä siivekkäistä naaraista vain yksi tai kaksi onnistuu lopulta perustamaan uuden muurahaispesän.

Useimpien muurahaislajien häälento on valtava tapahtuma, mutta siivekkäiden muurahaisten (sekä naaraiden että koiraiden) suuri kuolleisuus merkitsee sitä, että vain pieni osa niistä saa perustettua uuden yhdyskunnan.

Ovatko siivekkäät muurahaiset vaarallisia?

Lopuksi haluamme korostaa, että siivekkäitä muurahaisia on tärkeää olla tappamatta. Ne eivät ole hyttysiä, kärpäsiä tai muita jo lisääntyneitä hyönteisiä, joten niiden on tärkeää antaa jatkaa matkaansa, jotta ne voivat tuottaa jälkeläisiä. Jos tapat ne, pienennät entisestään mahdollisuutta uusien yhdyskuntien perustamiseen.

Siivekkäät muurahaiset, olivatpa ne koiraita tai naaraita, eivät pistä eivätkä pure. Ne ovat kiinnostuneita vain lisääntymisestä ja kuolevat pian, jos ne eivät onnistu siinä.

Siivekkäiden muurahaisten tarkoituksena on siis olla osa kiehtovaa biologista tapahtumaa. Häälento on osoitus siitä, että näennäisesti yksinkertaisimmillakin eläimillä voi olla kiehtovia piirteitä lisääntymiskäyttäytymisessään. Jos huomaat lentomuurahaisia alueellasi, tarkkaile niitä, mutta puutu mahdollisimman vähän.