Millaisia chinchillat ovat?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sara González Juárez

Viimeisin päivitys: 14 joulukuuta, 2022

Chinchilla on älykäs ja sosiaalinen jyrsijä, joka on monelle sellaisen omistavalle ihmiselle paras ystävä. Laji, jota ihmiset pitävät vankeudessa, on kuitenkin keinotekoinen risteytys, joka on luotu käyttämällä kahta luonnossa elävää lajia, jotta ne sopeutuisivat vankeuteen.

Tästä syystä tässä artikkelissa on kuvaus aidosta chinchilla-suvusta, sillä ymmärtääksemme ihmisen luomaa lajia meidän on tutustuttava sen luonnolliseen alkuperään. Älä jätä lukematta tätä kiehtovaa artikkelia, sillä nämä suloiset jyrsijät ansaitsevat kaiken huomiomme.

Taksonomia ja piirteet

Luonnonvaraisesta chinchillasta puhuttaessa tarkoitetaan itse asiassa Chinchilla-sukua, johon nämä Chinchillidae-heimoon kuuluvat piikkisikamaiset jyrsijät (hystricomorpha) kuuluvat. Tässä suvussa on kaksi lajia:

• Chinchilla chinchilla eli lyhythäntäinen chinchilla: Kuten nimikin kertoo, hännän pituus on lyhyempi kuin muilla lajeilla. Sillä on myös pienemmät ja pyöreämmät korvat sekä neliömäisempi vartalo, koska sen karva on paksumpaa.
• Chinchilla lanigera eli pitkähäntäinen chinchilla: Tälle lajille on ominaista hoikempi vartalo sekä kolmiomaisempi pää. Sen korvat ovat suuret ja pystyt ja häntä on pidempi.

Chinchillalla on paksu turkki, joka koostuu lyhyestä mutta erittäin pehmeästä karvasta. Tämän ominaisuuden lisäksi chinchillan suuret silmät ja korvat sekä pitkät tuntokarvat ovat sopeutumismuutoksia niiden asuttamien kuivien vyöhykkeiden kylmyyteen. Vaikka valikoivan jalostuksen ansiosta kotieläiminä pidettyjä lajeja on monen värisiä, luonnonvaraiset chinchillat ovat väriltään pehmeän harmaita ja niillä on mustat korvanpäät ja valkoinen vatsa.

Chinchillan nahan jokaisessa follikkelissa kasvaa noin 60 hentoa karvaa.

Chinchillat ovat tavallisesti 23-38 senttimetriä pitkiä ja painavat 500-800 grammaa. Naaraat painavat enemmän ja ovat pidempiä ja huomattavasti uroksia suurempia.

Chinchillan elinympäristö

Molemmat chinchillalajit asuttavat Andien vuoristoa. Lyhythäntäistä chinchillaa tavataan Etelä-Perussa, Boliviassa, Luoteis-Argentiinassa ja Pohjois-Chilessä, mutta pitkähäntäistä chinchillaa vain Pohjois-Chilessä.

Niiden elinympäristöjä ovat kuivat ja korkeat (3000-5000 metriä) vuoristoalueet. Ne pesivät kallioiden välissä olevissa halkeamissa ja koloissa, joihin ne voivat helposti maastoutua turkkinsa värin ansiosta. Yöllä ne uskaltautuvat ulos etsimään ravintoa.

Ne ovat pääasiassa kasvinsyöjiä, vaikka ne saattavat hyvin satunnaisesti käyttää ravinnokseen myös hyönteisiä tai pienten lintujen munia. Ne syövät yleensä elinympäristönsä ruohoa ja yrttejä. Toisinaan ne syövät myös kaktusten lihaa, josta ne saavat vettä.

Kun ympäristö on erityisen kuiva, ne ovat riippuvaisia aamukasteesta juodakseen.

Chinchillan käyttäytyminen

Chinchillat ovat yö- ja laumaeläimiä. Ne tulevat ulos auringonlaskun aikaan ja hyödyntävät osittain myös auringonnousua paistatellakseen auringonvalossa. Loppupäivän ne viettävät kivikkojen halkeamissa, joihin ne tietävät mahtuvansa tuntokarvojensa ansiosta. Jos tuntokarvat eivät taitu, chinchilla ei jää jumiin.

Chinchillat elävät laumoissa, joissa voi olla jopa 100 yksilöä, mutta yleensä laumat eivät ole näin suuria. Ne käyttävät kommunikointiin monenlaisia ääntelyääniä, kuten hätähuutoja (jotka muistuttavat vihellystä), parittelukumppanin etsimiseen tähtäävää kujerrusta ja varoitusvihellyksiä. Usein ne myös murisevat ja narskuttelevat hampaitaan.

Chinchillojen uskotaan muodostavan matriarkaalisia hierarkioita, mutta tutkimustietoa tästä ei ole.

Lisääntyminen

8 kuukauden iässä chinchillat ovat sukukypsiä. Tiineys kestää suunnilleen 111-128 päivää, ja poikaset syntyvät hyvin kehittyneinä, silmät auki, ja painavat noin 35 grammaa. Poikueet eivät ole kovin runsaslukuisia, harvoin kolmeakaan poikasta.

Imetys kestää 6-8 viikkoa. Tämän jälkeen pienet chinchillat alkavat syödä samaa ruokaa kuin emonsa, joskin ne saattavat syödä jonkin verran kasviperäistä ainesta jo syntymästään lähtien. Naaraat saattavat paritella viikon kuluessa synnytyksestä, mutta luonnossa niillä on yleensä vain noin kaksi poikuetta vuodessa.

Chinchillan uhanalaisuusluokitus

Sekä chinchilla chinchilla että chinchilla lanigera ovat uhanalaisia. Niitä on metsästetty umpimähkään niiden turkin vuoksi, vaikka turkistarhoja on edelleen olemassa.

Yhden turkiksen valmistamiseksi niitä on tapettava 300.

El Niño -hurrikaanin tapahtumat, chinchillojen elinympäristön tuhoutuminen laajamittaisen karjankasvatuksen vuoksi sekä niiden pyydystäminen luonnosta lemmikkieläinmyyntiin ovat myös johtaneet siihen, että niiden määrä jatkaa laskuaan vuosi vuodelta. Vankeudessa elävien yksilöiden kasvatusohjelmista ja turkistarhauksen vastaisesta aktivismista huolimatta populaatiot eivät ole lähelläkään elpymistä. Ainoa mahdollisuus on tukea niitä järjestöjä, jotka taistelevat pitääkseen nämä ihanat jyrsijät siellä minne ne kuuluvatkin, kivikkoisilla vuorilla.