7 mielenkiintoista faktaa manaateista

Manaatit ovat vedessä eläviä nisäkkäitä, joilla on laaja elinympäristö ja pitkä historia maapallolla. Näistä rauhallisista, suurikokoisista ja uhanalaisista jättiläisistä on tullut lämpimään veteen sopeutumisen symboli. Täältä löydät seitsemän mielenkiintoista faktaa manaateista.

Manaatit ovat yleensä väriltään harmaita, ja niiden ruumis kapenee litteäksi. Niillä on lusikanmuotoinen pyrstö ja kaksi räpylää. Niiden naamassa on ryppyjä ja kuonossa viikset.

7 mielenkiintoista faktaa manaateista

Näillä vedessä elävillä jättiläisillä on monia erikoisia piirteitä.

1. Ne syövät paljon kasveja

Manaattien ruokavalio perustuu yksinomaan kasveihin, kuten merilevään ja meriruohoon. Koska manaatit voivat painaa jopa 300-500 kiloa, niiden on syötävä runsaasti.

Ne syövät kasveja jopa 50 kiloa päivässä, minkä vuoksi ne käyttävät suurimman osan ajastaan ruoan pureskeluun. Ne syövät jopa 10 % ruumiinpainostaan.

Länsi-Intian manaatit syövät yleensä verkkoihin tarttuneita kaloja, joten ne eivät ole kokonaan kasvinsyöjiä. Fyysisenä erityispiirteenä niillä on kahtia jakautunut ylähuuli, ja kumpikin puoli voi liikkua toisesta riippumatta.

2. Ne elävät sekä makean että suolaisen veden ekosysteemeissä

Manaattien sukuun kuuluu neljä lajia:

• Karibian tai Floridan manaatti
• Afrikkalainen
• Amazonialainen (asuttavat koko Amazonin allasta Perusta Venezuelaan)
• Kääpiömanaatti (tämän yksilön sisällyttämisestä manaattien heimoon keskustellaan edelleen)

Kaikki lajit elävät sekä makeassa että suolaisessa vedessä. Niiden munuaisissa on säätelyjärjestelmä, jonka avulla ne pystyvät säätelemään elimistönsä suolapitoisuutta meressä ollessaan. Ne palaavat kuitenkin aina makeisiin vesiin juomaan.

Manaatit eivät koskaan poistu vedestä, eivät edes synnyttämään, eli ne ovat kokonaan vesieläimiä, toisin kuin hylkeet ja mursut.

3. Manaatti on erään maan merieläimistön kansallissymboli

Costa Rican kongressi julisti vuonna 2014 manaatin maan merieläimistön symboliksi kannustaakseen käynnistämään hankkeita sen suojelemiseksi.

Costa Rican manaattien suojelualue sijaitsee Tortugueron kansallispuistossa. Koska sen eläimistö on hyvin monipuolinen, manaatti on elintärkeä laji ekosysteemin tasapainolle.

4. Ne ovat norsun kaukaisia serkkuja

Lajien välillä on havaittu yhtäläisyyksiä. Tutkimukset viittaavatkin siihen, että manaatit ja norsut polveutuvat samasta eläimestä.

50 miljoonaa vuotta sitten (eoseenikauden alussa) manaateista tuli vedessä pysyttelevä haara ja norsuista maihin noussut haara. Tämänhetkisistä yhtäläisyyksistä voimme mainita tiineysajan, joka on hyvin samanpituinen molemmilla lajeilla.

5. Norsujen tavoin manaattien hampaat vaihtuvat

Manaattien hampaat vaihtuvat jatkuvasti kuten norsuilla.

Sekä manaateilla että norsuilla hampaat vaihtuvat siten, että takahampaat työntävät vanhempia hampaita eteenpäin, kunnes ne putoavat. Tämä jatkuu läpi elämän.

Ne muistuttavat tässä mielessä haita, joskin haikaloilla korvautuvat vain kulumisen tai murtumisen vuoksi menetetyt hampaat. Manaattien hampaat vaihtuvat samalla tavalla kuin norsujen, jatkuvasti, sillä ne vaihtuvat ehjinäkin.

6. Aluksi manaatteja luultiin lihaviksi merenneidoiksi

Amerikan mantereen löytämisen aikaisten merimatkojen aiheuttaman väsymyksen vuoksi monet merimiehet (myös itse Kristoffer Kolumbus) väittivät nähneensä merenneitoja. Nämä merenneidot olivat joidenkin matkapäiväkirjojen mukaan kauhistuttavia. Nyt kuitenkin tiedetään, että oikeasti merimiehet näkivät manaatteja. Siksi niistä käytetään myös nimitystä “sireenit” (sireenieläimet), joka tulee kreikan kielen seireeniä tarkoittavasta sanasta.

7. Manaateilla on vain yksi saalistaja: ihminen

Ihminen on metsästänyt manaatteja vuosisatoja hyödyntääkseen niiden lihaa ja rasvaa. Ihmisen lisäksi manaateilla ei ole muita saalistajia. Nykyään manaatteja suojellaan, koska joitakin lajeja uhkaa sukupuutto. Suojeluun kuuluu myrkyllisten jätteiden välttäminen niiden ruokailualueilla.

Koska manaattien luonnollinen elinympäristö on taantumassa ihmisten toimien vuoksi, lajin selviytyminen riippuu niiden luonnonsuojelualueiden säilyttämisestä, joissa yhdyskunnat voivat elää turvassa. Manaattikanta kasvaa hitaasti, sillä ne lisääntyvät kolmen vuoden välein ja niiden tiineys kestää kokonaisen vuoden. Tämän vuoksi manaatteja syntyy vähän, ja kannan vakauttaminen on vaikeaa, jos salametsästäjät aiheuttavat yksilöiden kuolemia.