Miksi linnut eivät saa sähköiskua istuessaan sähkölinjoilla?

Lapsia varoitellaan jo varhain sähkön vaaroista: “Älkää purko johtoja”, “Älkää kytkekö johtoa pistorasiaan märin käsin”, “Älkää työntäkö sormianne pistorasioihin”, “Käyttäkää pistorasian suojatulppia, jotta lapset eivät työnnä sormiaan pistorasian reikiin” ja niin edelleen. Miksi linnut sitten eivät saa sähköiskua istuessaan sähkölinjoilla? Jos ihminen koskisi siihen, seuraukset olisivat mitä luultavimmin katastrofaaliset. Vastaus piilee itse sähkön ominaisuuksissa, kuten alla kerrotaan.

Miten sähkö liikkuu johdoissa?

Sähkövirta ei ole muuta kuin elektronien liikkumista aineen läpi. Näiden hiukkasten kulkureitti on aina sama: ne kulkevat korkeimman sähköpotentiaalin omaavasta pisteestä matalimpaan.

Sähköjohdot kuljettavat valtavan määrän sähköenergiaa; niinkin paljon, että se voi tappaa kulkeutuessaan kehon läpi.

Johdon toisessa päässä on korkea ja toisessa matalampi potentiaali. Tämä luo elektroneille “helpon reitin”. Lisäksi sähkövirta (niin sanotusti) käyttäytyy etsien helpointa reittiä ja sitä, joka on otollisin elektronien liikkumiselle. Kupari tekee johtumisesta paljon helpompaa, minkä vuoksi sitä käytetään johdotuksissa.

Jos jokin esine (tai elävä olento) joutuu tämän reitin tielle, sen on luotava elektronien liikkumista edistävä potentiaaliero, jotta sähkö pääsisi kulkemaan sen rungon läpi. Toisin sanoen sen on tarjottava sähkövirralle vaihtoehtoinen reitti, joka on helpompi kuin jo muodostunut reitti.

Miksi linnut eivät saa sähköiskua laskeutuessaan sähkölinjoille?

Linnut eivät ole immuuneja fysiikan laeille, mutta ne eivät silti saa sähköiskua laskeutuessaan sähkölinjoille. Miksi? Se johtuu edellisessä kappaleessa kerrotusta asiasta. Jos lintu istuu johdon päällä, sähkön on löydettävä optimaalinen potentiaali kulkeakseen sen kehon läpi tai toisin sanoen aiheuttaakseen oikosulun.

Mitä sitten tapahtuu? Kun linnun molemmat jalat lepäävät johdolla, ne ovat lähellä toisiaan, eikä niiden välillä ole potentiaalieroa. Näin sähkö ei löydä helppoa reittiä sen kehon läpi, vaan jatkaa matkaansa johtoa pitkin.

Voit ajatella, että suurjännitejohdot on tehty niin, että sähkö kulkee niissä mahdollisimman nopeasti. Orgaaniset kappaleet, kuten lintujen elimistöt, vastustavat paljon paremmin elektronien kulkua kuin johdot, joten niiden on hyvin vaikea ohjata sähkövirtaa itseään kohti.

Mitä sitten tapahtuu niissä tilanteissa, joissa linnut saavat sähköiskun sähkölinjoilla?

Olet varmastikin nähnyt uutisia linnuista, jotka saavat sähköiskun ja kuolevat laskeutuessaan samoille voimalinjoille. Tällekin on selitys. Jos olet pannut merkille, useimmat näistä linnuista ovat petolintuja ja suuria lintulajeja. Lisäksi sähköasennukset eivät kulje yhden, vaan useamman johdon kautta.

Näillä seikoilla on suuri merkitys. Vaikka pieni lintu ei ylety jaloillaan useampaan kuin yhteen johtoon, suuri petolintu voi tarttua useampaan, jos ne ovat lähellä toisiaan. Ne myös koskettavat yhtä aikaa johtoa ja sähköpylvästä. Tällöin täyttyvät ne edellytykset, että kahden pisteen (johto-johto tai johto-pylväs) välille syntyy potentiaaliero, ja sähkö löytää helpon reitin linnun kehon läpi. Näin monet petolinnut kuolevat, kuten jäljempänä kerrotaan.

Toimenpiteet tällaisten onnettomuuksien välttämiseksi

Joissakin maissa sähköiskujen määrä on huolestuttavan suuri. Esimerkiksi Espanjassa sähkölinjat tappavat vuosittain 33 000 petolintua, joista monet ovat suojeltuja lajeja (kuten keisarikotka). Kun suurimmat sähköyhtiöt saatetaan vastuuseen, valitukset vesittyvät byrokratiaan ja politiikkaan, jolloin rakennelmia ei toisinaan edes korjata.

Joskus sähköiskun saaneet linnut putoavat maahan liekeissä aiheuttaen tulipaloja. Espanjan Soriassa on ollut 30 tästä johtuvaa metsäpaloa.

Kansalaistoiminta on mahdollista

Eri järjestöjen painostuksen ansiosta viranomaiset on saatu muuttamaan osa voimalinjoista siten, että niillä istuvien lintujen turvallisuus voidaan taata, ja lisäksi erityisen vaaralliset kohdat on korjattu. Työtä on kuitenkin vielä paljon jäljellä.

Tällaisista toimenpiteistä huolimatta kuolemia sattuu edelleen. Luonnonvaraisten eläinten ei voi antaa kuolla ihmisten energiatarpeisiin tarkoitettujen rakennelmien vuoksi, ja juuri niistä hyötyvät yritykset ovat ensisijaisesti vastuussa ratkaisun löytämisestä.