Mielenkiintoinen susilauman dynamiikka

Kirjoittanut ja tarkastanut eläinlääkäri Eugenio Fernández Suárez

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Ihminen on aina suhtautunut suteen pelonsekaisella kunnioituksella ja kiinnostuksella. Kenties kiinnostus sutta kohtaan johtuu suden yhteydestä koiraan tai siitä, että nämä eläimet ovat eläneet ihmisten läheisyydessä jo vuosituhansien ajan. Susi on joka tapauksessa mielenkiintoinen eläin, ja tänään kerrommekin, kuinka susilauman dynamiikka toimii.

Eläinlaumat ovat usein vain yhdessä liikkuvien yksilöiden joukkoja. Susilaumassa yksilöiden välille muodostuu kuitenkin merkittäviä suhteita ja laumassa on tietty hierarkia. Susien täytyy tehdä yhteistyötä saalistuksen onnistumiseksi.

Kaikki sudet eivät ole samanlaisia

Susi, eli harmaasusi, on koiraeläimiin kuuluva eläin, joka on koiran esi-isä. Susi jaetaan nykyisin lähteestä riippuen 32-37 alalajiin turkin värityksen, morfologisten ominaisuuksien ja perimän eroavaisuuksien perusteella.

Susi oli aikoinaan maailman laajimmalle levinnyt nisäkäslaji, mutta sen levinneisyysalue on pienentynyt paitsi metsien vähenemisen vuoksi, myös siksi, että näitä eläimiä on vainottu niin karjan suojelemiseksi kuin ihmisiin kohdistuvien hyökkäystenkin pelossa. Susi luokitellaan kuitenkin edelleenkin elinvoimaiseksi lajiksi, mutta tietyillä alueilla susipopulaatiot ovat uhanalaisia.

Susi on saalistaja, jonka hampaat ovat identtiset koiran hampaiden kanssa. Se elää pohjoisella havumetsävyöhykkeellä ja metsien, vuorten, niittyjen ja tundrien maastoissa. Suden koko ja paino riippuvat alalajista, mutta eläin voi olla 60-90 cm korkea ja painaa jopa 80 kg. Susi on suurin nykyään elävistä koiraeläimistä.

Suuri vaihtelu alalajien välillä on syynä siihen, että jotkut sudet metsästävät suurempia saaliseläimiä kuin toiset ja tarvitsevat siten ison lauman pystyäkseen hankkimaan ruokaa. Esimerkiksi iberiansudet muodostavat enintään seitsemän yksilön lauman, mutta tiettyjen alalajien on nähty muodostavan jopa 30 yksilön laumoja.

Susia ympäri maailmaa tutkineet asiantuntijat kyseenalaistavat käsityksen alfauroksesta susilaumoissa.

Alfasuden myytti

Perinteisesti susien sosiaalisen elämän on uskottu riippuvan suuresti alfauroksesta. Yksilö nousee lauman hierarkian huipulle osoittamalla fyysisen ylemmyytensä muihin lauman uroksiin verrattuna. Susia ympäri maailmaa tutkineet asiantuntijat kuitenkin kyseenalaistavat käsityksen laumojen alfauroksesta.

David Mech, yksi maailman merkittävimmistä susiasiantuntijoista, loi kyseisen käsitteen ensimmäisten tutkimustensa yhteydessä 1960-luvulla. Tänä päivänä hän on kuitenkin toista mieltä asiasta. Mechin tutkimukset perustuivat keinotekoisiin laumoihin, jotka elivät vankeudessa, eivätkä tapaan, jolla susilaumat elävät vapaina luonnossa.

Lauma vai perhe?

Mechinn mukaan olisi sopivampaa puhua uroksista ja naaraista, jotka parittelevat. Susilauman johtaja ei ole se, joka voittaa muut urokset, vaan se, joka lisääntyy. Itse asiassa kilpailua ei ole paljon, sillä muut lauman jäsenet ovat yleensä lisääntyneen parin jälkeläisiä.

Tämä tarkoittaa, että lauma ei koskaan lakkaa olemasta perhe. Jotkut vanhemmat elävät pentujensa kanssa, kunnes nämä ovat valmiita jatkamaan elämäänsä erillään vanhemmista. Itse asiassa susilla on 3-8 pentua pentuetta kohden, ja tämä riittää luomaan lauman, joka koostuu vain vanhempien omista jälkeläisistä.

Alfauroksia on kuitenkin vankeudessa elävissä ryhmissä, joissa lauman jäsenet eivät ole keskenään perheenjäseniä. Luonnossa vapaina elävien susien keskuudessa suurissa laumoissa voi olla alfauros, mutta tällaisten  laumojen muodostumiseksi tarvitaan useampi lisääntyvä pari, ja niiden välillä voi olla kilpailua.

Susilla on 3-8 pentua pentuetta kohden. Tämä riittää luomaan lauman, joka koostuu vain vanhempien omista jälkeläisistä.

Susilauman dynamiikka

Suurissa laumoissa avainasia on ryhmästrategia. Sudet käyttävät erilaisia strategioita päästäkseen käsiksi nopeisiin nisäkkäisiin, joita ne yleensä metsästävät. Esimerkiksi kesällä ne metsästävät usein kivikkoisilla alueilla sekä joki- ja suoalueilla.

Talvella pelkkä suden läsnäolo voi saada peuran hermostumaan niin suuresti, että se jää jumiin lumeen. Suuret laumat valitsevat suuria saaliseläimiä, kuten mahtavan amerikanbiisonin.

Susilauman sisällä nuoremmat yksilöt toimivat usein pelkkinä tarkkailijoina oppiakseen. Sudet hyödyntävät fyysisiä erojaan metsästyksessä. Voidaan nähdä, että naaraat kevyempinä toimivat usein saaliin ohjaamisessa, kun taas painavammat urokset ovat yleensä niitä, jotka ottavat saaliin kiinni.