Sarvivalaat ovat merten yksisarvisia

Sarvivalailla oli aikoinaan myyttinen maine, eikä vähiten näyttävän sarvensa ansiosta, jonka vuoksi niitä on kutsuttu merten yksisarvisiksi. Tosiasiassa sarvivalaiden jopa kolmemetriseksi kasvava sarvi on kierteinen syöksyhammas.

Sarvivalaan elinympäristö

Sarvivalaita elää arktisella alueella. Siinä missä nämä valaat pysyttelevät talvisin pohjoisissa jäisissä vesissä, kesäisin niitä on tavattu hieman tavallista etelämpänä Kanadalle kuuluvissa vuonoissa ja salmissa. Suurin osa sarvivalaista elää kuitenkin napapiirin pohjoispuolella ympäri vuoden. Ne elävät jäätiköiden lähellä ja napajäätiköiden avoimissa kohdissa.

Sarvivalaiden sanotaan eläneen aikoja sitten lämpimämmissä vesissä, mutta kehityttyään laji on muuttanut planeettamme kylmimpiin vesiin. Sarvivalaiden elinympäristö on hyvin pieni, mutta laji on edelleen luokiteltu elinvoimaiseksi. Niillä ei ole muita luontaisia vihollisia kuin miekkavalas, mutta myös ihmiset ovat metsästäneet niitä.

Hyvissä olosuhteissa sarvivalas voi elää yli 50-vuotiaaksi, mutta vankeudessa ne elävät vain 1-4 kuukautta.

Sarvivalaan ominaisuudet

Sarvivalaat kuuluvat hammasvalaiden alalahkoon, joka on toinen valaiden nykyisistä alalahkoista. Se on sukunsa ainoa laji, ja sarvivalaiden heimoonkin kuluu sen lisäksi vain maitovalas.

Sarvivalaan näkyvin tuntomerkki on kierteinen syöksyhammas, joka voi kasvaa jopa kolmen metrin pituiseksi ja kymmenen kilon painoiseksi. Yleensä hampaan pituus on noin kaksi metriä. Toisin kuin hampaat yleensä, sarvivalaan torahammas on kova sisältä ja pehmeä pinnalta. Sen sanotaan voivan taipua huomattavasti ilman katkeamista.

Sarvivalaan syöksyhampaan tarkoitusta on selvitetty pitkään. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan se auttaa valasta metsästyksessä, kun taas toiset tutkijat näkevät, että hampaalla on merkitystä ainoastaan urosvalaiden keskinäisessä kilpailussa.

Tuoreiden tutkimusten mukaan syöksyhammas onkin tosiasiassa tuntosarvi, jonka pehmeässä pintakudoksessa on jopa miljoonia hermopäätteitä. On saatu selville, että sarvivalas aistii sarvellaan veden paineen, lämpötilan ja suolapitoisuuden muutoksia. Vielä tänä päivänä ei tiedetä, miksi lähes kaikilla urosvalailla kasvaa torahammas, kun naaraista se kasvaa vain noin 15 prosentilla.

Urokset ja naaraat poikkeavat toisistaan myös kokonsa puolesta, sillä siinä missä urossarvivalas kasvaa yleensä noin 4,7 metrin pituiseksi ja 1,6 tonnin painoiseksi, naaraalla on pituutta noin 4 metriä ja painoa enintään 900 kiloa. Syntyessään sarvivalaalla on koko kehossaan tummia pyöreitä läiskiä. Väri vaalenee vuosien myötä, ja aikuiset sarvivalaat ovat väriltään rusehtavia tai tummanharmaita. Sarvivalaat eroavat monista muista valaista myös siinä, että niillä ei ole selkäevää.

Sarvivalaan käytös

Sarvivalaat ovat laumaeläimiä, jotka elävät talvet pienissä, 3-8 yksilön ryhmissä. Kun muutto etelämpään alkaa kesäisin,  laumoissa saattaa olla satoja ja jopa tuhansia valaita.

Sarvivalaat tunnetaan erityisen äänekkäinä valaina. Moni muu valaslaji ei ääntele juuri lainkaan, mutta sarvivalaat viestivät jatkuvasti äänensä avulla, ja niiden on havaittu käyttävän kommunikoinnissa monia eri tyyppisiä ääniä. Ne päästävät usein naksahdusääniä, joita niiden uskotaan käyttävän kohteiden paikallistamiseen delfiinien tavoin. Vihellystä ja muita ääniä sen sijaan käytetään lajitovereiden kanssa viestimiseen. Sarvivalas voi muunnella käyttämiään ääniä, ja asiantuntijoiden mukaan lajin kieli onkin hyvin monimuotoinen ja monimutkainen.

Sarvivalaan ruokavalio

Sarvivalaat ovat lihansyöjiä, joiden pääasiallista ravintoa ovat kalat, äyriäiset ja mustekalat. Ne voivat metsästää pintavesissä uivia kaloja, mutta niille tyypillistä on sukeltaa hyvin syvälle ja saalistaa merenpohjassa eläviä lajeja. Sarvivalas voi sukeltaa puolen tunnin ajan ja laskeutua jopa 800 metrin syvyyteen, mikä tarkoittaa sen olevan kaskelotin ohella syvimmälle sukeltava nisäkäs.

Sarvivalaat syövät runsaasti talven alussa ja saatuaan päätökseen muuton pohjoiseen. Kun niiden elinalueen vesissä ei ole juurikaan jäätä, ne syövät hyvin vähän tai eivät lainkaan. Ne pystyvät prosessoimaan ruokansa hyvin hitaasti, mikä tarkoittaa, että niiden elimistö voi käsitellä ravinnon niin, että valas pysyy kylläisenä viikkojen ajan.