Opetus eläinten kohtelusta: kulkukoira kirkossa

· 12.7.2018

Kulkukoira asteli sisälle kirkkoon, kun siellä oli jumalanpalvelus käynnissä, ja työssään oleva pappi siunasi koiran saman tien. Näin tapahtui São José Operárion seurakunnassa São Paulon kunnan alueella Sorocabassa, Brasiliassa, ja tapauksesta tuli esimerkki arvostavasta eläinten kohtelusta.

Kuten nykyisin niin usein käy, kuva tästä nimenomaisesta hetkestä levisi kulovalkean lailla sosiaalisessa mediassa, ja se päätyi kaikkialle maailmaan hetkessä.

”Waguinho” ja kulkukoira

Tarinan hyväntekijä on paikallinen pappi, Isä Wagner Ruivo, joka tunnetaan nimellä ”Waguinho”. Koiran tapaamisen jälkeen pappi sanoi: ”Opin, että Jumalan rakkauden pitää saavuttaa kaikki. Kyllä, tarkoitan aivan kaikkia.”

Paljoa ei tiedetä kyseessä olleesta kulkukoirasta. Pappi arveli, että koira lienee ollut eksyksissä. Kaiken kaikkiaan koiran ulkonäkö ei vaikuttanut siltä, että se olisi elänyt kulkukoirana pitkän aika.

Kukaan sinä päivänä paikalla olleista ei ollut nähnyt koiraa ennen kuin se asteli sisälle kirkkoon. Isä Ruivon tapaamisen jälkeen koiraa ei nähty enää uudestaan. Pappi on jo ilmoittanut, että jos koira ilmestyy seurakuntaan uudestaan, se on enemmän kuin tervetullut liittymään paikallisen uskonnollisen yhteisön jäseneksi.

Kuva näyttää kulkukoiran astelemassa kirkon käytävää ja vastaanottamassa papin siunauksen. Ei olekaan mikään yllätys, että kuva levisi sosiaalisessa mediassa ympäri maailman. Toivottavasti tapauksen saama huomio auttaa kasvattamaan tietoisuutta eläinten inhimillisestä kohtelusta.

Ollako vaan vai vaikuttaako – tee oma valintasi!

Papin osoittaman kaltaiset positiiviset asenteet voivat herättää meissä lämmintä tunnetta ja hymyjä. Lisäksi ne voivat rohkaista konkreettisiin toimiin ryhtymistä eläinten inhimillisen kohtelun edistämiseksi. Tämä auttaisi erityisesti niitä eläimiä, jotka ovat hädässä.

Muistan kaksi eri tapahtumaa, joissa olin osallisena. Molemmat liittyvät ihmisiin, jotka olivat olevinaan hartaita uskovaisia. Molemmat tilanteet herättävät minussa syvää tuomintaa. Niistä näkee, että pelkkä kirkossa käyminen sunnuntaisin ei takaa kenellekään ”hyvä ihminen” -korttia ja oikeutta olla tekemättä mitään hyvää viikon muina päivinä.

Toinen tapauksista nähtiin oman lähikirkkoni jalkakäytävällä aivan kirkon vieressä. Pieni kulkukoira kiinnitti huomioni, kun olin kävelemässä tätä kyseistä jalkakäytävää pitkin. Koira oli todella likainen ja heiveröinen.

Eräänä kertana ihmiset, jotka olivat olleet jumalanpalveluksessa, alkoivat lähteä kirkosta ja siirtyivät jalkakäytävälle. Monet lapsista alkoivat kiusata koiraa – he huusivat sille ja potkivat sitä. Aikuiset eivät tehneet mitään. Koira joutui pakenemaan paikalta peloissaan.

Hyviä kristittyjä etsimässä

Eräs toinen tapaus sai minut vihaamaan joidenkin ihmisten tekopyhää asennetta. Todistin tapahtunutta eräässä tärkeässä ja kiireisessä turistikaupungissa.

Lähestyin erästä kirkkoa ohikulkumatkalla, koska halusin lähemmin tutkiskella sen arkkitehtonisia yksityiskohtia. Lähestyessäni huomasin, että historiallisen rakennuksen huoltomiehellä oli kova hoppu kulkukoiran häätämiseksi alueelta. Ei tarvinne sanoa, etten arvostanut tätä ollenkaan. Yritin puhua huoltomiehelle Jumalan rakkaudesta kaikkia olentoja kohtaan ja siitä, miten eläimiä tulisi kohdella.

Fakta on se, että jonkun tietyn uskonnon tunnustaminen ei anna meille automaattisesti hyveellisyyden leimaa. Tämä on erityisen totta, kun puhumme asenteista eläimiä kohtaan. On vielä paljon töitä tehtävänä, jotta pystyisimme kouluttamaan ihmisiä ja kasvattamaan tietoisuutta hylkäämisestä, kaltoinkohtelusta ja eläinten vastuullisesta huolenpidosta.

Huomioita uskonnosta ja eläinten kohtelusta

Isä Ruivo, ensimmäisen tariname päähenkilö, sanoi että koira tassutteli sisälle kirkkoon juuri, kun hän oli puhumassa rakkaudesta kaikkia eläviä olentoja kohtaan. Saarnansa aikana Isä Ruivo käytti hyödykseen tilaisuuden muistuttaa Paavi Franciscuksen sanoista – tämä puhui tarpeesta suojella yhteistä kotiamme (maapalloa) ja kaikkia sen asukkaita.

Uskonto ja eläinten suojelu ovat täysin yhteensopivia, tai ainakin niiden pitäisi olla. Vai voisiko olla niin, että toisin kuin uskonnoissa on selitetty, ei meitä olekaan luonut jokin ylempi olento?

Tietenkään kaikki uskonnot eivät lähesty eläinten suojelun kysymystä ja maapallon olentojen tasa-arvoista hierarkiaa samalla tavalla, ja tämän kysymyksen käsitteleminen on  tämän artikkelin laajuuden ulkopuolella. On kuitenkin tärkeää huomata, että vaikka asia voikin olla monimutkainen, ajatus kaikkien olentojen kohtelemisesta kunnioittaen ja harmonian etsiminen luonnon kanssa on aina hedelmällistä.

Toivon vain, että jonain päivänä tämä toteutuu. Ehkäpä ”Waguinhon” tarinan ja tämän valokuvan lisäksi myös sitoutuminen kunnioitukseen kaikkea tällä planeetallamme elävää kohtaan leviää ympäri maailman kulovalkean tavoin. Aamen.

Lähde: Isä Wagner Ruivon Facebook-sivut