Ennen kuin tapasin sinut, olin varma, että en halua lemmikkiä

29.11.2018

Elämäni oli hyvin kiireistä – tai niin kuvittelin. Vaikka olin yksinäinen, en koskaan suunnitellut eläimen adoptoimista. Moni tuttavani ehdotti minulle koiran hankkimista ja muutama ihminen jopa yritti lahjoittaa minulle eläimen, mutta en suostunut toivottamaan lemmikkiä tervetulleeksi elämääni. Olin vakuuttunut siitä, että en halua lemmikkiä, eikä minulla olisi aikaa huolehtia koirasta ja kaikista sen tarpeista.

Olinko itsekäs? Kyllä, en voi sitä kieltääkään. Mutta on vaikea olla antelias, kun ei kunnolla ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Mutta eräänä päivänä sinä ilmestyit elämääni ja muutit kaiken.

Kun löysin sinut

Päivä alkoi kuin mikä tahansa päivä. Nousin ylös ja lähdin juoksemaan, kuten teen joka aamu. Palatessani lenkin jälkeen parkkipaikalle, kompastuin maassa maanneeseen esineeseen. Jalkojeni juuressa oli puhuva laatikko. Sanon sen puhuneen, sillä kuulin pienen äänen jalkani osuessa laatikkoon.

Kuvittelin, että en halua lemmikkiä

Halusin selvittää, mikä äänen aiheutti, ja siinä sinä olit. Se oli rakkaustarinan alku. En edes kunnolla nähnyt, millainen eläin olit, koska valkoinen kiiltävä karvasi peitti kasvosi ja kehosi muodon. Pian kuitenkin liikuit ja kurkotit katsomaan, kuka avasi laatikon – tai ehkä ajattelit jonkun viimein tulleen pelastamaan sinut.

Olen rehellinen. En ole koskaan kertonut tätä, mutta silmäsi olivat se piirre, joka sai minut rakastumaan sinuun. En miettinyt hetkeäkään, vaan otin sinut mukaani. Seistessämme hississä matkalla kotiin, en voinut olla miettimättä, millainen ihminen on niin julma, että jättää pienen viattoman olennon oman onnensa nojaan ilman ruokaa tai vettä.

Olen yhä varmempi siitä, että kohtalo johdatti meidät yhteen.

Ilmestyit eteeni ja yhteinen elämämme alkoi

Sinä päivänä en olisi halunnut lähteä töihin ja jättää sinua yksin. Mutta en voinut laistaa velvollisuuksistani, joten jouduin jättämään sinut kotiin, enkä voinut ajatella mitään muuta koko päivänä.

Suunnitelmissani oli hoitaa asioita töiden jälkeen, mutta olin niin innoissani nähdessäni sinut, että päätin ottaa sinut mukaani ja viedä sinut samalla eläinlääkärin tarkastettavasti ja rokotettavaksi.

Kuunteliko joku minua? En ollut koskaan halunnut koiraa – ennen kuin sinä ilmestyit eteeni.

Muistan hyvin tuon ensimmäisen päivän, jolloin jouduin jättämään sinut yksin kotiin. Urasi asuinkumppaninani ei alkanut mallikkaasti, vaan pissasit ympäri asuntoa, pureskelit kenkiäni, ja naapurit valittivat vinkumisestasi. Siitäkin huolimatta, että olen perfektionisti, kaikki tämä sai vain minut nauramaan suuttumisen sijaan.

Valehtelisin, jos sanoisin yhteiselämän olleen aluksi helppoa, mutta pikkuhiljaa opin tekemään kompromisseja ja hellittämään otetta tietyistä asioista. Ja sinä opit oman paikkasi ja noudatettavat säännöt.

Seuraan kasvuasi ja minulla on kotona ystävä, jolle puhua ja jonka kanssa leikkiä ja ulkoilla. Muutit elämäni, enkä pysty enää kuvittelemaan elämääni ilman sinua. Ystäväni ei uskoneet silmiään nähdessään koiran tullessaan vierailemaan luokseni. Nauroimme heidän yllättyneille ilmeilleen. Ja he ymmärsivät heti sinun merkityksesi minulle.

Muutit elämäni, vaikka olin varma, että en halua lemmikkiä

Kuvittelin, että en halua lemmikkiä

Suutun edelleen joka kerta kuullessani ihmisten sanovan, etteivät eläimet voi opettaa meille mitään. Kunpa he vain tietäisivät, miten paljon elämäni on muuttunut – kunpa voisin näyttää heille.

Tänä päivänä olen kuin eri ihminen kaiken sen ansiosta, mitä olet minulle opettanut. Saapumisesi jälkeen olen joutunut opettelemaan jakamista, anteliaisuutta, muidenkin kuin itseni ajattelemista, rakastamista ja rakastetuksi tulemista sekä vastuun ottamista – vain muutaman asioista mainitakseni.

Tästä syystä ja kaiken tuomasi onnen vuoksi haluan kiittää sinua tästä tosielämän rakkaustarinasta. Saapumisesi jälkeen minä itse, kotini ja elämäni ovat muuttuneet täysin.