Kani lemmikkinä

Yhä useammalla perheellä on tänä päivänä kesykani eli kani lemmikkinä. Kanit ovat pieniä ja suloisia eläimiä, joita pidetään usein helppoina lemmikkeinä. Totuus kuitenkin on, että kuten minkä tahansa eläimen, myös kanin hoito vaatii paljon tietoa, huolellisuutta ja sitoutumista. Aivan kuten kissaa tai koiraa, myöskään kania ei tule hankkia hetken mielijohteesta ilman asian tarkkaa harkintaa.

Kenelle kani sopii lemmikiksi?

Ihmisten mielikuva kaneista on se, että ne ovat suloisia porkkanoista pitäviä eläimiä, jotka asuvat häkissä ja lisääntyvät mahdollisuuden tullen nopeasti. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, ja kanin lemmikiksi hankkimista harkitsevan onkin tärkeä ottaa selvää lajista ja sen tarpeista, jotta eläimelle taataan onnellinen, turvallinen ja terve elämä.

Kani tarvitsee vapautta, tilaa liikkua, virikkeitä ja seuraa. Yleisestä uskomuksesta poiketen kanin paikka ei ole häkissä, vaan sen on päästävä liikkumaan kunnolla päivittäin. Lemmikillä tulee kuitenkin olla tilava ja turvallinen häkki, johon se pääsee halutessaan syömään, lepäämään ja tekemään tarpeensa.

Kaneja ei ole luotu elämään yksin, ja ne tarvitsevatkin aina lajitoverin seuraa. Monet kanit nauttivat myös omistajan silityksistä ja rapsutuksista. Pienenä eläimenä kani ei kestä retuutusta, pudottamista tai muuta rajua kohtelua.

Hyvällä hoidolla kani elää jopa 10 vuotta, ja omistajan on sitouduttava pitämään lemmikistä erinomaista huolta kaikkien näiden vuosien ajan. Ennen lemmikin hankkimista on varmistettava, että kaikki eläimen ruokintaan, hoitoon ja virikkeisiin liittyvät kulut pystytään hoitamaan.

Vaikka perheessä eläisi kaksi kania, omistajan on oltava valmis viettämään aikaa lemmikkien kanssa päivittäin. Kanit ovat erittäin uteliaita ja sosiaalisia eläimiä, jotka tarvitsevat jatkuvia virikkeitä. Koska kanin on päästävä kulkemaan vapaana, täytyy omistajan varmistaa kodin olevan sille turvallinen paikka. Tämä tarkoittaa joko lemmikin oleskelualueen rajaamista tai kaikkien potentiaalisesti vaarallisten esineiden ja asioiden piilottamista. Erityisesti sähköjohtojen ja elektronisten laitteiden kanssa on oltava erityisen tarkka.

Kanin ominaisuudet

Kani on jäniseläinten lahkoon kuuluvan kaniinin kesy muoto. Tänä päivänä tästä eläimestä on jalostettu monia lemmikkikanirotuja, jotka vaihtelevat kooltaan alle kilon painoisista kääpiöjäniksistä ja hermeliineista jopa 15 kiloa painaviin jättirotuihin, joihin lukeutuu esimerkiksi belgianjätti.

Eri rotuiset kanit poikkeavat toisistaan paitsi koon, myös muun ulkonäön puolesta. Kaneja on eri väri- ja kuviomuunnoksia, ja niistä on jalostettu normaalikarvaisen rinnalle myös erilaisia turkkimuunnoksia. Kaneja on sekä pysty- ja luppakorvaisia rotuja.

Kani on luonnostaan arka eläin, joka tarvitsee rauhallista käsittelyä kesyyntyäkseen. Luottamuksen synnyttyä kani voi luoda hyvinkin syvän siteen omistajaansa ja nauttii tämän läheisyydestä. Kani on utelias, aktiivinen ja sosiaalinen eläin, joka tietää mitä tahtoo ja tekee tämän selväksi myös omistajalleen eleiden ja ääntelyn kautta.

Kani ei ole likainen eläin, vaikka monet näin uskovatkin. Kani oppii kissan tavoin käyttämään hiekkalaatikkoa, mikä tekee lemmikin vapaana pitämisestä helppoa. Kani syö ja virtsaa samassa rytmissä, joten ruokakuppien on hyvä sijaita hiekkalaatikon läheisyydessä.

Kani on kasvinsyöjä, jonka pääravintoa on heinä. Runsaskuituinen heinä pitää eläimen suoliston toimivana ja huolehtii hampaiden kunnosta. Kanin hampaat kasvavat jatkuvasti, minkä vuoksi sillä on oltava tarjolla riittävästi nakerreltavaa, kuten tuoreita puunoksia. Liian pitkiksi kasvaneet hampaat estävät kania syömästä normaalisti. Lemmikillä on myös oltava aina tarjolla raikasta vettä.

Kani lemmikkinä lapsiperheessä

Moni lapsi toivoo perheeseen lemmikkiä, ja vanhemmat saattavat ajatella kanin olevan helppo ja suloinen eläin lapsen hoidettavaksi. Kuten yltä käy ilmi, kani kuitenkin vaatii hoitoa aivan samalla tavalla kuin kissa tai koirakin ja se tarvitsee vastuuntuntoisen omistajan, joka huolehtii sen tarpeista. Olipa kyseessä mikä lemmikki tahansa, aikuinen on siitä lopullisesti vastuussa.

Jos lapsiperheeseen hankitaan kani, lapsia täytyy opettaa eläimen käsittelyssä ja kohtelussa. Kanit eivät yleensä pidä nostelusta tai sylissä olemisesta, ja pientä eläintä tulee muutenkin kohdella hellin ottein. Ärsyyntyessään kani saattaa raapaista tai näykkäistä lasta.

Kanit eivät myöskään erityisesti pidä kovista äänistä ja yleisestä hälinästä, ja ne sopivatkin parhaiten elämään rauhalliseen ja hiljaiseen ympäristöön.