Millainen eläin on hirvisika?

Hirvisika eli babirussa on sikojen heimoon kuuluva sorkkaeläinlaji, joka elää Indonesiassa Sulawesin ja Togianin saarilla. Hirvisikoja on siirretty myös Molukkien Sula- ja Buru-saarille, joilla elää nykyään voimakas kanta. Tämä sikojen ja villisikojen sukulainen tunnetaan huonosti elinalueensa ulkopuolella.

Hirvisian ulkonäkö

Hirvisika muistuttaa ulkonäöltään monin tavoin kaikille tuttua sikaa, mutta se on helppo erottaa tästä sukulaisestaan tiettyjen piirteidensä ansiosta. Hirvisian vartalon pituus on 85–110 senttimetriä ja hännän pituus 20–32 senttimetriä. Sen säkäkorkeus on 65–80 senttimetriä ja paino enintään 100 kilogrammaa. Sen harva karva kasvaa laikuissa ympäri sen paksua ja ryppyistä ihoa.

Hirvisian silmiinpistävin tuntomerkki ovat sen kuonon läpi kasvavat yläsyöksyhampaat. Hampaat kaartuvat taaksepäin niin, että voivat lopulta jopa lävistää eläimen kallon. Usein hampaat kuitenkin katkeavat taistelussa tai muulla tavoin ennen kuin näin pääsee tapahtumaan. Vain uroksilla on pitkät syöksyhampaat, ja naarailla hampaat jäävät huomattavasti lyhyemmiksi.

Paikallisen väestön mielestä hirvisian torahampaat muistuttivat sarvia, minkä vuoksi he antoivat lajille nimeksi ”sikahirvi” (babi-rusa). Vanhan uskomuksen mukaan torahampaat kasvavat käyriksi, jotta hirvisika pystyy riippumaan niillä yöllä puunoksasta. Tämä takaa eläimelle rauhalliset työunet turvassa pedoilta.

Hirvisian elinalue ja ruokavalio

Hirvisian elintapoja ei tunneta tarkkaan, mutta asiantuntijat uskovat näiden eläinten viihtyvän sademetsissä etenkin jokien ja lampien törmillä. Hirvisiat nauttivat vedessä ja mudassa oleilusta, joten on luonnollista, että ne hakeutuvat veden ääreen. Toisinaan hirvisikoja tavataan myös suola-altailla, missä ne suorittavat kosintamenoihin liittyviä rituaaleja.

Huomattava osa hirvisian ajasta kuluu ravinnon etsimiseen metsässä. Hirvisiat ovat monien sukulaistensa tavoin kaikkiruokaisia eläimiä, mutta niiden herkkuruokaa ovat puista pudonneet hedelmät, joita ne etsivät tarkan hajuaistinsa avulla. Veden lähettyvillä, missä hirvisiat viettävät aikaansa, kasvaa usein erilaisia hedelmäpuita ja marjapensaita. Hedelmien ohella hirvisiat syövät myös lehtiä ja ruohoja ja toisinaan myös sieniä, toukkia ja jopa pieniä eläimiä. Ne eivät kuitenkaan varsinaisesti metsästä, vaan käyttävät muita eläimiä ravintonaan, jos sattuvat törmäämään niihin muuta ruokaa etsiessään.

Kolme mielenkiintoista faktaa hirvisiasta

1. Sosiaalinen käytös. Hirvisika on sosiaalinen eläin, joka viihtyy pienissä ryhmissä. Jokaiseen ryhmään kuuluu yksi uros sekä useita naaraita ja niiden jälkeläiset. Hirvisikojen on kuitenkin huomattu elävän harmoniassa myös muiden ryhmien kanssa.
2. Suhde ihmiseen. Hirvisika tunnetaan leppoisana eläimenä, joka käyttäytyy rauhallisesti myös vankeudessa. Hirvisikoja on toisinaan esiintynyt myös kirjallisuudessa, esimerkiksi Jules Vernen Sukelluslaivalla maapallon ympäri -teoksessa.
3. Uhanalaisuus. Hirvisika on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi. Luonnossa elävien yksilöiden määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta se tiedetään, että kannat ovat pienentyneet ensisijaisesti ihmisen toimien ansiosta. Monien muiden eläinten tavoin myös hirvisikojen elinalue on pienentynyt hakkuiden vuoksi ja maatalouden vallatessa alaa. Hirvisikoja myös metsästetään jonkun verran.