Miksi kissalla on tuntokarvat etujaloissaan?

Oletko huomannut, että kissoilla on tuntokarvoja naaman lisäksi muuallakin kehossaan, muun muassa jaloissaan?
 

Kaikki tietävät, että kissalla on naamassa komeat viikset, mutta tiesitkö, että näillä eläimillä on tuntokarvat myös etujaloissa?

Tuntokarvojen anatomia

Tuntokarvat ovat karvoja, joilla eläin kerää tietoa ympäristöstään. Monilla nisäkkäillä, kissa mukaan lukien, on tuntokarvoja kuonossa, muualla naamassa ja myös kehossa. Tunnetuimpia tuntokarvoja ovat epäilemättä eläinten viikset.

Miksi kissalla on tuntokarvat etujaloissaan?

Tuntokarvat ovat yleensä jäykähköjä orvaskeden sarveismuodostumia, joiden juurta ympäröivät karvatupet. Ne ovat kiinnittyneet kudokseen, jossa on runsaasti hermopäätteitä, jotka reagoivat vähäisimpäänkin paineen vaihteluun.

Miksi kissalla on tuntokarvat etujaloissaan?

Kissan viiksien ja muiden tuntokarvojen kaikkia tehtäviä ei vielä tunneta, mutta niiden tiedetään olevan tärkeä tekijä kissan pärjäämisessä. Tuntokarvat ovat niin herkät, että ne tuntevat kevyenkin liikkeen ja ilmavirtauksen. Kissa siis aistii ympäristöään tuntokarvojen avulla ja käyttää niitä myös apuna saalistuksessa.

Miksi kissalla on tuntokarvat etujaloissaan?

Siinä missä viikset toimivat osana elekieltä, auttavat kissaa arvioimaan tilaa ja mittaamaan edessä olevan kulkuaukon leveyttä, etujalkojen tuntokarvat auttavat eläintä määrittämään saaliseläimen sijainnin. Tämä tekee jalkojen tuntokarvoista erittäin tärkeän työkalun metsästävälle kissalle. Joidenkin tutkimusten mukaan nämä karvat pyrkivät myös säätämään jalkojen jäykkyyttä ja ennakoimaan jokaisen askeleen maastosta riippuen.

Kissojen lähinäkö ei ole erityisen hyvä, mikä tarkoittaa, että kissa ei erota esimerkiksi hyvin lähellä olevan saaliin pieniä liikkeitä. Tuntokarvojen avulla kissa voi esimerkiksi paikallistaa lähellä olevan saaliin tai veden. Hämärässä ja pimeässä liikkuessaan kissa aistii tuntokarvoillaan kuljettavan reitin, sen ulottuvuudet ja mahdolliset esteet.

 
  • Ahl, A. S. (1986). The role of vibrissae in behavior: a status review. Veterinary research communications, 10(1), 245-268.
  • Nilsson, B. Y., & Skoglund, C. R. (1965). The tactile hairs on the cat’s foreleg. Acta Physiologica Scandinavica, 65(4), 364-369.
  • Helbig, T., Voges, D., Niederschuh, S., Schmidt, M., & Witte, H. (2014, July). Characterizing the Substrate Contact of Carpal Vibrissae of Rats during Locomotion. In Biomimetic and Biohybrid Systems: Third International Conference, Living Machines 2014, Milan, Italy, Proceedings (Vol. 8608, p. 399). Springer.
  • Schmidt, M., Witte, H., Zimmermann, K., Niederschuh, S., Helbig, T., Voges, D., … & Steigenberger, J. (2014, September). Technical, non-visual characterization of substrate contact using carpal vibrissae as a biological model: an overview. In Proceedings of the 58th International Scientific Colloquium.