Naudan tuberkuloosi: oireet ja hoito

Naudan tuberkuloosi on krooninen, hitaasti kehittyvä sairaus, jossa esiintyy keuhkokuumeen oireita. Vaikka lehmät nostetaan tuberkuloosin kantajina usein esiin, todellisuudessa monet muutkin lajit voivat sairastua tähän tautiin, esimerkkinä kissat, hevoset, villisiat ja vuohet.

Koska kyseessä on eri eläinlajeilla esiintyvä tartuntatauti, on erittäin tärkeää valvoa sitä paikoissa, joissa monia eri eläimiä ja myös ihmisiä elää yhdessä. Tästä artikkelista saat lisää tietoa tuberkuloosista.

Mikä on naudan tuberkuloosi?

Naudan tuberkuloosi on Mycobacterium Bovis -bakteerin aiheuttama krooninen tauti. Se on saanut nimensä kyhmyisistä muutoksista, tuberkkeleista, joita tämä bakteeri aiheuttaa sairaan eläimen keuhkoissa ja imusolmukkeissa.

Se on Maailman eläintautijärjestön (OIE) mukaan ilmoitusvelvollisuuden alainen tauti.

Eläin on voinut olla kontaktissa bakteeriin ja tuottanut vasta-aineita päihitettyään primaaritartunnan. Jos seuraava tartunta kuitenkin saadaan eri reittiä, eikä eläimen onnistu nujertaa bakteeria, se sairastuu tuberkuloosiin uudelleen.

Taudin syyt

Kyseessä on zoonoottinen bakteeritauti, eli se voi tarttua ihmisiin ja muihin eläimiin. Yleisimmät tartuntareitit ovat aerosolit (ilmateitse) ja eläinperäisten tuotteiden kulutus.

Kotieläintilojen läheisyydessä elävät luonnonvaraiset eläimet voivat joskus altistua bakteerille ja toimia taudinvälittäjinä. Paikoissa, joissa useat eläinlajit elävät yhdessä samalla alueella (kuten eläinsuojissa tai maatiloilla), eläimet voivat tartuttaa toisensa, jos ne käyttävät samaa vettä tai joutuvat kontaktiin tartunnan saaneiden eläinten ulosteiden kanssa.

Naudan tuberkuloosin oireet

Ensimmäisten oireiden ilmaantuminen kestää normaalisti ainakin muutaman kuukauden. Bakteeri voi pysyä piilevänä ja eläin oireettomana pitkään, mutta jossain vaiheessa tartunnan saaneen eläimen tila yleensä huononee. Naudan tuberkuloosin yleisimmät oireet ovat seuraavat:

• Ruokahaluttomuus
• Laihtuminen
• Agalaktia (lehmä ei tuota maitoa)
• Sahaava kuume
• Kuiva yskä
• Poikkeavat hengitysäänet
• Hengenahdistus
• Kylkikipu
• Ripuli
• Heikkous
• Suurentuneet imusolmukkeet
• Takypnea (nopeutunut hengitys)
• Tuberkuloosileesioiden kaseaationekroosi, jolla on kellertävä ja juustomainen koostumus.

Jos havaitset maatilasi eläimillä näitä oireita, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin. Ripeä toiminta saattaa pelastaa kokonaisen lauman kuolemalta.

Taudin vaiheet

Taudissa on kaksi vaihetta: primaarinen ja postprimaarinen. Kerromme niistä erikseen seuraavaksi.

Primaarivaihe

Tämä vaihe alkaa eläimen altistuttua bakteerille ja päättyy siihen, kun tartunnasta on kulunut 1–2 viikkoa. Tässä vaiheessa taudinaiheuttaja pääsee keuhkoihin tai imusolmukkeisiin ja houkuttelee paikalle makrofageja ja T-lymfosyyttejä. Juuri tämä bakteerien ja kuolleiden valkosolujen kertyminen muodostaa tuberkuloosille tyypillisen granulooman.

Tässä vaiheessa eläin voi parantua, mutta niin käy harvoin. Jos tuberkuloosileesiot kalkkeutuvat, tauti stabiloituu, sillä bakteerit kapseloituvat niiden sisään. Yleisimmin ne kuitenkin leviävät verenkierron mukana ja aiheuttavat lisää tuberkkeleita.

Primaarivaiheen jälkeinen vaihe

Tämä vaihe on tyypillinen niissä tapauksissa, kun on saatu erityinen immuniteetti, uusi tartunta tai bakteeri on levinnyt elimistöön. Tässä vaiheessa bakteeri kulkeutuu elimistössä imunesteitä pitkin, yleensä jonkin kyhmyn repeydyttyä.

Naudan tuberkuloosin diagnosointi

Naudan tuberkuloosin diagnosointi edellyttää kokonaisvaltaisia laboratoriotutkimuksia, sillä sen oireet ovat samoja kuin monissa muissa hengitystie- ja tartuntataudeissa. Tarvitaan seuraavia testejä:

• Tuberkuliinikoe: Tämän avulla tauti voidaan todeta suoraan. Se on yleensä pääasiallinen testi, ja siinä hyödynnetään tuberkuliinia, joka on kyseisestä bakteerista saatu proteiiniuute.
• Ziehl-Neelsenin värjäys: Tämä on eräänlainen värjäysmenetelmä, jonka avulla tuberkuloosibakteerit voidaan nähdä mikroskoopilla. Tautia ei kuitenkaan voida sulkea pois, vaikka niitä ei näkyisi.
• Bakteeriviljely: Hitautensa vuoksi bakteeriviljelystä ei ole hyötyä ensisijaisena testinä, mutta se on hyvä varmistusmenetelmä.
• Epäsuora ELISA-testi: Tämä on yksinkertaistettuna automatisoitu serologinen testi.
• Interferoni gamma -koe (INF-y): Tämä on verikoe, jonka avulla tuberkuloosi voidaan todeta. Se mittaa eläimen immuunijärjestelmän reaktiota tautia aiheuttaviin bakteereihin.

Naudan tuberkuloosin hoito

Koska kyseessä on ilmoitusvelvollisuuden alainen tauti ja se on yleinen maatiloilla, sen hävittämiseksi sairastuneet lehmät (tai muut tartunnan saaneet eläimet) joudutaan teurastamaan. Tällä hetkellä siihen ei ole rokotetta eikä tehokasta hoitoa.

Maatiloilla ja eläintarhoissa toteutetaan myös seulontaohjelmia, joilla estetään saastuneen lihan ja maidon päätyminen kuluttajille.

Sekä eläinsuojeluyhdistykset että eläinjärjestöt peräänkuuluttavat hoidon löytämisen tarvetta naudan tuberkuloosiin. Pelastettuihin eläimiin sovelletaan samoja lakeja kuin karjana pidettyihin eläimiin, ja tämän vuoksi on usein jouduttu taistelemaan, jotta teurastamolle eivät päätyisi ne eläimet, jotka ovat jo kertaalleen säästyneet siltä.