Lintujen alkuperä - mitä siitä tiedetään?
Kirjoittanut ja tarkastanut eläinlääkäri Eugenio Fernández Suárez
Lintujen alkuperä ja erilaisten lajien kehittyminen on yksi suurimmista paleontologien ja biologien kiinnostuksen kohteista. Tänään kerromme lintujen historiasta.
Lintujen alkuperä
Fossiiliaineiston perusteella linnut ovat kehittyneet jurakaudella 213-144 miljoonaa vuotta sitten dinosauruksista. Niiden arvellaan kehittyneen liskonlantioisista hirmuliskoista, ja ensimmäisten lintujen lähimpiä sukulaisia olivat höyhenpeitteiset melko pienikokoiset ja pystyasennossa liikkuneet Theropoda-ryhmään kuuluneet petohirmuliskot. Jurakauden alusta ja keskivaiheilta on kuitenkin löydetty vain vain niin vähän lintujen fossiilia jäännöksiä, että sukulaisuutta ei ole voitu varmuudella todistaa.
Myös lintujen höyhenten synnystä on esitetty erilaisia teorioita. Niistä ehkä luontevimman mukaan höyhenet kehittyivät matelijoiden suomuista edesauttamaan eläinten lentopyrähdyksiä. Höyhenpeite kehittyi hyvin eristäväksi, kevyeksi rakenteeksi, joka muuttui vähitellen pyrstö- ja siipisuliksi.
Tutkimus lintujen alkuperästä alkoi Charles Darwinin elinaikana. Vuosi Darwinin Lajien synty -teoksen julkaisun jälkeen tutkijat löysivät ensimmäisen sulkafossiilin. Tämä oli lähtöpiste erilaisille teorioille ja potentiaalisille yhteyksille lintujen evoluutiota koskien.
Miten linnut muistuttavat dinosauruksia?
Dinosaurusten biologia ja käytös antavat eräitä vinkkejä lintujen alkuperästä. Yksi suuri yhtäläisyys lintujen ja dinosaurusten välillä ovat sulat. Vaikka monella dinosauruksella oli vain yksinkertaisia, karvoja muistuttavia sulkia, oli myös sellaisia lajeja, joiden sulat olivat lähes yhtä kehittyneitä kuin lintujen.
Kaikkein selkein samankaltaisuus on kuitenkin luuston rakenteessa. Luurangoissa on selkeitä yhtäläisyyksiä etenkin hankaluussa ja rintaluussa – molemmat näistä ovat hyvin oleellisia linnulla.
Dinosaurusten keuhkoissa oli myös samankaltaiset ilmapussit kuin linnuilla. Jotkut tieteilijät ovat sitä mieltä, että dinosaurukset nukkuivat samalla tapaa kuin linnut, eli laittaen pään raajojensa alle pitääkseen sen lämpimänä. Molemmilla on ydinontelot (kalsiumpitoinen alue, joka auttaa lintua tuottamaan kuoren munalle).
Monet fossiilit ovat muodostuneet dinosauruksista, jotka olivat hautomassa muniaan. Lisäksi, sillä dinosauruksen poikasella ei ollut hampaita, tämä kertoo siitä, että poikasille oksennettiin ruokaa.
Tieteilijät ovat löytäneet myös pieniä kiviä dinosaurusten ruoansulatuksesta, ja nämä auttoivat käsittelemään ruokaa, aivan kuten tapahtuu lintujen lihasmahassa.
Miten linnut alkoivat lentää?
Jos linnut ovat peräisin dinosauruksista, miten ne sitten kehittyivät lentämään pystyviksi? On tärkeää muistaa, että lentoliskot eivät olleet dinosauruksia. Tämä on johtanut kahteen teoriaan: juoksevat dinosaurukset alkoivat käyttää siipiä tasapainotellakseen paremmin, tai sitten puissa asuvat dinosaurukset käyttivät siipiä pudottautuakseen turvallisemmin.
Tällöin siis siivet eivät olisi kehittyneet lentämistä varten, vaan pikkuhiljaa “kädet” olisivat kehittyneet siiviksi tasapainon lisäämiseksi tai pudottautumisen hidastamiseksi. Sitten niillä on oletettavasti liu’uttu, ja sitten ne kehittyivät niin pitkälle, että lopulta jälkeläiset – eli linnut – pystyivät lentämään.
Kun dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon, joidenkin niistä täytyi selvitä, jotta lintujen kehitys niistä on voinut olla mahdollista.
Nykyisin lintuja lentää taivailla miljoonittain. Eikö niiden historia olekin todellinen luonnon ihme – yksi monista?
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Feduccia, A. (1999). The origin and evolution of birds. Yale University Press.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.