Kuinka koirat tunnistavat perheenjäsenensä?
Kirjoittanut ja tarkastanut bioteknikko Alejandro Rodríguez
Tuttujen ja tuntemattomien kasvojen erottaminen on suurimmalle osalle ihmisistä helppo tehtävä. Mutta oletko koskaan miettinyt, miten koirat tunnistavat perheenjäsenensä tai erottavat lajitoverinsa toisistaan?
Koirat ja aistit
Koiraa ei turhaan kutsuta ihmisen parhaaksi ystäväksi, vaan nämä eläimet ovat yksiä uskollisimpia lemmikkejä. Koira on yleensä ensimmäinen, joka kuulee omistajansa saapuvan kotiin, ja on valmis rientämään ovelle rakasta ihmistä vastaan. Kaikki tietävät, että koirat tunnistavat ihmiset erittäin nopeasti erinomaisen hajuaistinsa ansiosta.
Hajuaisti onkin koiran vahvin ja kehittynein aisti. Siinä missä ihmisellä on noin 380 erilaista hajuihin reagoivaa reseptoria, koiralla hajureseptoreita on noin 870. Kaiken kaikkiaan koiralla on hajuaistinsoluja noin neljäkymmentä kertaa enemmän kuin ihmisellä. Hajuaisti on yksi tehokkaimmista tavoista koiralle tunnistaa ihmisiä ja asioita.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö myös näkö- ja kuuloaisti olisi koiralle tärkeitä. Itse asiassa koiran kyky yhdistää haju- ja näköaisti auttaa sitä erottamaan ihmiset ja eläimet toisistaan.
Kuinka koirat tunnistavat perheenjäsenensä?
Monet tutkimukset viittaavat siihen, että aivokuoren alueet, jotka reagoivat kasvojen näkemiseen, ovat samat koirilla ja ihmisillä. Tämä tarkoittaa sitä, että koirat käyttävät myös näkökykyään erottaakseen tutut ja tuntemattomat kasvot.
Joidenkin tieteellisten tutkimusten mukaan koira pystyy jopa turvautumaan pelkkään visuaalisen kasvojen tunnistukseen. Tämä tarkoittaa, että koiran tarvitsee vain nähdä ihmisen kasvot voidakseen kertoa, onko henkilö sille tuttu vai ei. Tässä tapauksessa koiralla tietysti on ongelmia tunnistaa ihminen, jonka kasvot on peitetty, ja tällöin se käyttää hajuaistiaan.
Koirat eivät ainoastaan erota ihmisten kasvoja toisistaan, vaan ne myös tunnistavat monet ilmeistämme. Kiinnostavaa on myös se, että koirat ilmeisesti pitävät enemmän lajitovereidensa kasvojen näkemisestä kuin minkään muun lajin kasvojen näkemisestä.
Tunnistaako koira biologiset perheenjäsenensä?
Nyt siis tiedämme, miten koirat tunnistavat ja erottavat ihmiset. Mutta pystyvätkö ne tekemään saman omien lajitovereidensa keskuudessa? Tätäkin aihetta on tutkittu erinäisissä tutkimuksissa.
Yhdessä tutkimuksessa tutkijat asettivat neljä pentua kahden aikuisen narttukoiran eteen, joista toinen oli pentujen emo. Suurimmassa osassa tapauksia pennut halusivat lähestyä emoaan ja viettää aikaa tämän kanssa.
Mutta entäpä, kun pentu kasvaa aikuiseksi? Selvittääkseen, tunnistavatko aikuiset – tässä tapauksessa noin 2,5-vuotiaat – koirat vielä emonsa, tutkijat käyttivät apunaan vaatteita. Yhdessä vaatekappaleessa oli emon hajua ja toisessa toisen saman ikäisen ja rotuisen koiran tuoksua. Tälläkin kertaa koirat kykenivät tunnistamaan emonsa hajun, vaikka ne olivat olleet erossa tästä pitkän aikaa.
Tutkijat eivät vielä tunne tarkkaan prosessin yksityiskohtia, mutta tutkimukset varmistavat sen, että koirat tunnistavat rakkaansa, olivatpa he sitten ihmisiä tai eläimiä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Racca, A., Amadei, E., Ligout, S., Guo, K., Meints, K., & Mills, D. (2010). Discrimination of human and dog faces and inversion responses in domestic dogs (Canis familiaris). Animal cognition, 13(3), 525-533.
- Thompkins, A. M., Lazarowski, L., Ramaiahgari, B., Gotoor, S. S. R., Waggoner, P., Denney, T. S., … & Katz, J. S. (2021). Dog–human social relationship: representation of human face familiarity and emotions in the dog brain. Animal cognition, 24(2), 251-266.
- Hepper, P. G. (1994). Long-term retention of kinship recognition established during infancy in the domestic dog. Behavioural processes, 33(1-2), 3-14.
- Lezama-García, K., Mariti, C., Mota-Rojas, D., Martínez-Burnes, J., Barrios-García, H., & Gazzano, A. (2019). Maternal behaviour in domestic dogs. International journal of veterinary science and medicine, 7(1), 20-30.
- Jenkins, E. K., DeChant, M. T., & Perry, E. B. (2018). When the nose doesn’t know: Canine olfactory function associated with health, management, and potential links to microbiota. Frontiers in veterinary science, 5, 56.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.