Dilatoiva kardiomyopatia freteillä

Kirjoittanut ja tarkastanut biologi Samuel Sanchez

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Dilatoiva eli laajentava kardiomyopatia on yleisin freteillä diagnosoitu sydänsairaus. Tälle taudille on ominaista sydämen supistumiskyvyn asteittainen heikkeneminen, mikä johtaa lukuisiin melko epäspesifisiin kliinisiin oireisiin, kuten voimattomuuteen, ruokahaluttomuuteen ja velttouteen. Se voidaankin helposti sekoittaa ikääntymisen vaikutuksiin, mutta kyseessä on patologinen tila.

Dilatoiva kardiomyopatia on vain yksi monista frettien yleisistä sairauksista. Sinun tulisi mennä eläinlääkäriin heti, kun huomaat fretissäsi tiettyjä oireita. Lue alta, miten tunnistat lemmikilläsi sydämen vajaatoiminnan ajoissa.

Mikä on dilatoiva kardiomyopatia?

Termiä dilatoiva kardiomyopatia käytetään selkärankaisilla kuvaamaan yhdenlaista sydänlihaksen sairautta. Tässä sairaudessa sydänlihas (sydänlihaskudos) venyy ja heikkenee, minkä vuoksi sydämen on vaikeampi pumpata verta kehoon. Tämän seurauksena jotkin kudokset eivät enää saa tarvitsemaansa määrää ravintoaineita ja happea.

Dilatoiva kardiomyopatia on aikuisten frettien yleisin sydän- ja verenkiertoelimistön sairaus hankittujen läppävikojen ja eräiden rytmihäiriöiden ohella. Sen sijaan sydänlihastulehduksen, sydämen infektiotautien, sydämen sisäkalvon tulehduksen ja sydämen kasvainten esiintyvyys on näillä näätäeläimillä vähäistä.

Dilatoiva kardiomyopatia on yleisempi yli 4-vuotiailla aikuisilla freteillä (etenkin kun otetaan huomioon, että niiden keskimääräinen elinajanodote on 5–10 vuotta). Urokset ja naaraat ovat yhtä alttiita saamaan kardiomyopatian.

Ajan myötä sydämen heikkeneminen voi johtaa äkilliseen sydämen vajaatoimintaan. Se johtaa myös verisuoniongelmiin, rytmihäiriöihin (epäsäännöllinen syke) ja vakaviin verisuonitukoksiin. Eläin on diagnosoitava nopeasti, sillä tätä sairautta pidetään kiireellistä hoitoa vaativana tilana.

Sydänlihaksen haurastuessa sydän laajenee eikä enää pumppaa verta niin tehokkaasti kuin sen pitäisi.

Dilatoivan kardiomyopatian syyt freteillä

Dilatoivan kardiomyopatian syytä freteillä ei tunneta. Kesykissoilla sydänlihaksen heikkenemisen on todettu liittyvän aminohappojen (erityisesti tauriinin) puutteeseen ruokavaliossa, mutta näin ei näytä olevan frettien kohdalla. Sairauden mahdollista ravitsemuksellista syytä ei kuitenkaan voida sulkea pois.

Dilatoiva kardiomyopatia on paljon yleisempi vanhemmilla freteillä, eli se liitetään usein ikääntymiseen.

Oireet

Useimmilla alle 2-vuotiailla freteillä ei ole merkkejä dilatoivasta kardiomyopatiasta. Sydänvaurio kuitenkin pahenee hitaasti ja tasaisesti ajan myötä, jolloin eläimellä ilmenee useita epäspesifisiä oireita. Niistä voidaan nostaa esiin seuraavat:

• Sinustakykardiat: Normaalisti fretin sydän lyö 180–250 kertaa minuutissa, mutta dilatoivassa kardiomyopatiassa syke voi olla yli 250.
• Normaalia nopeampi hengitys ja hengitysvaikeudet.
• Sinertävät ikenet: Kudokset muuttuvat sinertäviksi eli syanoottisiksi sydämen vajaatoiminnasta johtuvan hapenpuutteen vuoksi.
• Ruokahaluttomuus ja anoreksia.
• Yleinen voimattomuus
• Nesteen kertyminen rintaan ja vatsaan (turvotus).

Valitettavasti edellä mainitut oireet ilmenevät yleensä vasta, kun sydämessä on jo huomattavia vaurioita. Siksi lemmikin hoito on tässä vaiheessa vaikeaa.

Diagnoosi

Eläinlääkärissä fretille tehdään fyysinen yleistutkimus, johon kuuluu sydämen rytmin ja hengitysäänten kuuntelu stetoskoopilla. Pintapuolisella tutkimuksella ei kuitenkaan saada tehtyä erotusdiagnoosia.

Rintakehän röntgenkuvaus on erittäin hyödyllinen tutkimus tällaisten sairauksien tunnistamiseen, sillä sen avulla voidaan arvioida sydämen kokoa ja mahdollisia vaurioita, joita se on voinut kärsiä ajan kuluessa. Sydämen kaikukuvauksen avulla taas voidaan reaaliaikaisesti tarkkailla sydänlihaksen pumppausta, joka kertoo sydämen yleisestä tilasta.

Valitettavasti kaikilla eläinlääkäreillä ei ole käytettävissään tällaisia diagnostisia testejä, ja ne ovat melko kalliita.

Dilatoivan kardiomyopatian hoito freteillä

Dilatoivaa kardiomyopatiaa pidetään kiireellistä hoitoa vaativana tilana, ja frettiä onkin hoidettava asianmukaisesti ja sen tarpeiden mukaan heti diagnoosin valmistuttua. Kliinisellä lähestymistavalla on kaksi erityistä tarkoitusta: saada eläimen sydän jakamaan verta paremmin koko kehoon ja vähentää rintakehään ja vatsaan kertyneen nesteen määrää.

Kertyneen nesteen vähentämiseksi eläinlääkäri määrää virtsaamista edistäviä diureetteja. Digoksiinista ja enalapriilista taas on apua verenkierron parantamisessa, sillä ne lisäävät sydämen supistumiskykyä ja vähentävät verisuonten vastusta.

Tavanomaiset annokset ovat 0,005–0,01 milligrammaa digoksiinia eläimen painokiloa kohti 12–24 tunnin välein ja 0,25–0,5 milligrammaa enalapriilia painokiloa kohti samassa ajassa. Kaikki fretit eivät reagoi hyvin jälkimmäiseen, joten niitä on seurattava.

Ennuste ja kotihoito

Dilatoivan kardiomyopatian ennuste on vaihteleva, sillä useimmilla freteillä alkaa näkyä oireita vasta sydänvaurion ollessa jo peruuttamaton. Ruokavaliomuutoksilla ja lääkkeillä voidaan kuitenkin ylläpitää tyydyttävää elämänlaatua.

Tästä sairaudesta kärsivälle fretille suositellaan esimerkiksi vähäsuolaista ruokavaliota vähentämään nesteen kertymistä kehoon. Myös vähärasvainen ruokavalio on aiheellinen (erityisesti jos eläin on lihava), sillä sairas fretti on jossain määrin haluton liikkumaan ja polttamaan kaloreita. Jos noudatat lääkärin ohjeita, lemmikkisi elämänlaatu pysyy hyvänä sen loppuelämän ajan.