Kanit eläinterapiassa
Kirjoittanut ja tarkastanut biologi Ana Díaz Maqueda
Eläimiä on käytetty ja opetettu vuosisatojen ajan parantamaan ihmisten emotionaalista tilaa. Yksinkertaisimmillaan kyse on eläimen seurasta nauttimisesta, mutta eläimillä on myös vuosien saatossa ollut erilaisia varsinaisia työtehtäviä. Nykyään eläimiä hyödynnetään myös tietyn tyyppisessä terapiassa.
Eläinterapialla tai eläinavusteisella terapialla tarkoitetaan sitä, että terveys- tai sosiaalialan koulutuksen saanut terapeutti käyttää eläintä apuna työssään. Eläinavusteinen terapia on siis tavoitteellinen interventiomuoto, jossa ihmisen ja eläimen välinen vuorovaikutus on olennainen osa hoitoa.
Ensimmäinen dokumentoitu eläinterapiatapaus on Englannista vuodelta 1792, missä maatilan eläimiä, kuten kaneja, käytettiin erilaisista mielenterveyden häiriöistä kärsivien potilaiden mielialan nostattamiseen. Tutkimukset ja käytäntö ovat osoittaneet, että eläinavusteisessa terapiassa voidaan käyttää apuna monia eri eläimiä. Suomessa tunnetuin ja parhaiten organisoitu terapiamuoto on ratsastusterapia, minkä lisäksi terapiatyössä käytetään usein koiria. Vähemmän tunnettuja terapiaeläimiä ovat esimerkiksi kissat, alpakat, laamat, erilaiset jyrsijät ja kanit, joista puhumme tänään.
Eläin valitaan terapian tavoitteen sekä potilaan toiveiden ja terveydentilan perusteella. Koirat ovat ystävällisiä ja säyseitä eläimiä, joita voidaan käyttää apuna terapiassa, kuntoutumisessa sekä lapsi- ja kasvatuspsykologiassa. Sen lisäksi, että opaskoira voi olla suuri apu näkö- tai kuulovamman kanssa elävälle, koirista on myös usein suurta hyötyä esimerkiksi autismista ja Downin oireyhtymästä kärsiville lapsille. Koirista on havaittu olevan apua myös vakavista tai kuolemaan johtavista sairauksista kärsiville, minkä lisäksi terapiakoiria hyödynnetään geriatrian osastoilla ja palvelutaloissa.
Hevosterapian hyödyt on tunnettu jo vuosisatojen ajan, ja jo muinaisessa Kreikassa hevosia käytettiin erilaisten fyysisten ja psyykkisten ongelmien ehkäisemisessä ja hoidossa. Tänä päivänä hevos- ja ratsastusterapiaa käytetään apuna psyykkisistä, neuromuskulaarisista, kognitiivisista ja sosiaalisista häiriöistä ja ongelmista kärsivien lasten, teinien ja aikuisten hoidossa.
Kanit eläinterapiassa
Hevoset ja koirat ovat siis Suomessa yleisimmin käytettyjä terapiaeläimiä, mutta myös kanista voi olla monia hyötyjä eläinavusteisessa terapiassa, etenkin kun potilaana on lapsi. Esimerkiksi seuraavat piirteet tekevät kanista hyvän terapiaeläimen:
- Pieni koko
- Älykkyys ja ystävällisyys ihmisiä kohtaan
- Leikkisä luonne
- Selkeä sanaton viestintä
Lisäksi on selvää, että lapsi ja kani voivat kehittää nopeasti tiiviin suhteen. Tutkimusten mukaan lapset, joilla on emotionaalisia tai fyysisiä ongelmia, hyväksyvät kanit helposti osaksi elämäänsä. Kanin kanssa leikkiminen ja ajan viettäminen on positiivinen, hauska ja rentouttava kokemus, joka stimuloi lasta henkisesti. Lapsi on todennäköisesti innokas jakamaan kokemuksensa luotettujen ihmisten kanssa.
Terapiaan osallistuvan lapsen voi olla vaikea hyväksyä fyysistä kosketusta monista syistä, ja myös tässä ongelmassa kani voi olla avuksi. Pehmeä ja hellyttävä eläin voi kannustaa lasta opettelemaan uudenlaisia viestintätaitoja, joihin kuuluu myös fyysinen läheisyys. Tutkimuksissa on todettu, että pelkällä eläimen läsnäololla voi olla niin lapseen kuin aikuiseenkin rauhoittava vaikutus. Eläimen kosketus ja läheisyys rentouttavat ja tuovat lohtua ja tukea. Tämä voi vähentää stressiä, mistä on monenlaisia hyötyjä sekä henkiselle että fyysiselle terveydelle.
Terapiaeläimestä huolehtiminen
Työskenneltäessä eläimen kanssa täytyy aina muistaa, että kyseessä on elävä ja tunteva olento, joka ansaitsee kunnioitusta ja rakkautta. Eläimen hyvinvoinnista huolehtiminen on eläinavusteisen terapian keskeinen edellytys, eikä minkään muotoinen henkinen tai fyysinen kaltoinkohtelu ole sallittua. Ainoastaan hyväkuntoinen ja tasapainoinen eläin voi tukea potilaan kuntoutumista. Kun eläimestä pidetään huolta ja sitä kunnioitetaan, se nauttii työstään terapiaeläimenä yhtä paljon kuin potilas nauttii eläimen kanssa vietetystä ajasta.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Loukaki, K., Koukoutsakis, P., & Kostomitsopoulos, N. (2010). Animal welfare issues on the use of rabbits in an animal assisted therapy program for children. Journal of the Hellenic Veterinary Medical Society, 61(3), 220-225.
- Macauley, B. L. (2006). Animal-assisted therapy for persons with aphasia: A pilot study. Journal of rehabilitation research and development, 43(3), 357.
- Stanley-Hermanns, M., & Miller, J. (2002). Animal-Assisted Therapy: Domestic animals aren’t merely pets. To some, they can be healers. AJN The American Journal of Nursing, 102(10), 69-76.
- Parshall, D. P. (2003). Research and reflection: Animal‐assisted therapy in mental health settings. Counseling and Values, 48(1), 47-56.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.