Millainen eläin on jääkarhun ja harmaakarhun risteymä?

Joissakin tapauksissa kaksi eri eläinlajiin kuuluvaa yksilöä voi saada jälkeläisen. Tällaista kahden eri lajiin kuuluvan yksilön risteytymisen tuloksena syntyvää jälkeläistä kutsutaan hybridiksi eli risteymäksi. Tutuimpia hybridejä ovat muuli ja muuliaasi, jotka syntyvät hevosen ja aasin saadessa jälkeläisen. Harvinaisempi tapaus on esimerkiksi jääkarhun ja harmaakarhun risteymä, josta kerromme tänään.

Mikä on risteymä?

Risteymä eli hybridi on kahden perimältään erilaisen eliöyksilön jälkeläinen. Sillä viitataan yleensä lajiristeymään, jossa kahteen läheiseen lajiin kuuluvat yksilöt saavat jälkeläisen, mutta myös eri populaatioihin, rotuihin tai kasvilajikkeisiin kuuluvien yksilöiden jälkeläisiä kutsutaan risteymiksi. Myös eri sukuihin kuuluvien lajien välillä on tavattu risteymiä.

Lajiristeymiä esiintyy, kun samassa elinympäristössä elää kahden toisilleen läheisen lajin edustajia, jotka muistuttavat toisiaan niin paljon, että yksilöt erehtyvät parittelemaan keskenään. Näiden lajien soidinmenoihin liittyy usein useiden yksilöiden välistä kilpailua. Yleensä eri lajit eivät voi lisääntyä keskenään, koska isolaatiomekanismit estävät sen. Jos näin kuitenkin tapahtuu, jälkeläinen on yleensä steriili, eikä näin voi hankkia omia jälkeläisiä.

Myös ihminen aiheuttaa risteymiä hyötyeläinten ja -kasvien jalostuksessa tarkoituksenaan kahden lajin, rodun tai lajikkeen parhaiden ominaisuuksien yhdistäminen.

Jääkarhun ja harmaakarhun risteymä

Jääkarhun ja harmaakarhun risteytyminen on yksi niistä tapauksista, joissa ihmisillä ei ollut suoranaisesti osaa. Sen sijaan ilmastonmuutoksen uskotaan vaikuttaneen asiaan. Ilmastonmuutoksen aiheuttamien muutosten vuoksi jääkarhut joutuivat etsimään uusia elin- ja saalistusalueita, ja lopulta ne kulkeutuivat alueelle, jossa harmaakarhut viettivät aikaa kalastaen.

Ulkonäkö

Hybridien ulkonäössä on yleensä piirteitä kummastakin vanhemmasta, mikä pätee myös jääkarhun ja harmaakarhun risteymään. Se on yleensä kooltaan jotain esivanhempiensa välistä, ollen säkäkorkeudeltaan noin 120 senttimetriä ja pituudeltaan noin 2 metriä noustessaan takajaloilleen. Sen turkki on yleensä ruskea tai yhdistelmä ruskeaa ja valkoista.

Jääkarhun ja harmaakarhun risteymä on kohtalaisen ketterä eläin kokoonsa nähden. Se on myös vanhempiaan vahvempi ja pystyy juoksemaan lähes 50 kilometrin tuntivauhdilla uuvuttamatta itseään. Sen voimakkuus ja nopeus yhdistettynä muihin fyysisiin piirteisiin, kuten pitkiin kynsiin ja kehittyneisiin lihaksiin, tekevät siitä erinomaisen metsästäjän, joka pystyy saalistamaan suuriakin eläimiä, kuten peuroja.

Käytös

Tutkijat ovat havainneet jääkarhun ja harmaakarhun risteymän käytöksessä seuraavanlaisia piirteitä:

• Niiden käytös voi vaihdella ympäristön mukaan. Tämä on kuitenkin hyvin yleistä useimmille eläimille.
• Ne ovat hyvin energisiä eläimiä, joidenkin tutkijoiden mukaan jopa hyperaktiivisia.
• Niiden temperamentti on epävakaa ja ne voivat olla hyvin epäluuloisia ja territoriaalisia.
• Niiden on vaikea mukautua muutoksiin, olivatpa ne sitten sosiaalisia tai ympäristöön liittyviä.
• Ne elävät yleensä yksin ja tapaavat lajitovereitaan vain paritteluaikaan tai ajautuessaan samoille alueille ruoan vähyyden vuoksi.
• Ne ovat kohtalaisen arkoja eläimiä, jotka voivat käyttäytyä aggressiivisesti. Ne eivät kuitenkaan hyökkää ilman hyvää syytä, joka voi olla esimerkiksi olon uhatuksi tunteminen tai jälkeläisten vaarassa oleminen.

Elinympäristö ja ravinto

Jääkarhun ja harmaakarhun hybridejä tavataan eniten 1200–1650 metrin korkeudessa metsäisillä ja vuoristoisilla alueilla Aasian, Euroopan ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. Suurin populaatio on Alaskassa. Jääkarhun ja harmaakarhun risteymät ovat kaikkiruokaisia eläimiä ja erinomaisia metsästäjiä, mutta liha ja kala eivät kuulu niiden päivittäiseen ruokavalioon. Sen sijaan ne syövät yleensä metsistä löytämiään hedelmiä, lehtiä, juuria ja vihanneksia.

On totta, että risteytyksen kautta voi syntyä mielenkiintoisia uusia lajeja, joilla saattaa jopa olla selviytymisen kannalta hyödyllisiä ominaisuuksia, mutta hybrideihin liittyy myös monia negatiivisia aspekteja. Yksi esimerkki on jääkarhun ja harmaakarhun jälkeläisten kohonnut epämuodostumien riski. Ne eivät myöskään pysty kiipeämään puuhun suuren kokonsa vuoksi. Korkealle kiipeäminen on yksi karhujen yleisimmistä ja tärkeimmistä puolustusmekanismeista.