Eläinfaktoja: tiedätkö mikä on aavikkoilves?

Aavikkoilves on epätavallinen laji, josta suurin osa ihmisistä ei ole ikinä kuullutkaan – eikä mikään ihme!

Me täällä Eläimemme-blogissa rakastamme kaikkia eläinlajeja, olivatpa ne sitten kesyjä tai eivät. Ja kun jokin eläinlaji on sukua yhdelle lempilemmikeistämme, emme vain voi olla ihailematta sitä!

Tänään puhumme aavikkoilveksestä, joka on hyvin erikoinen ja villi kissaeläin. Sinäkin ihastut siiihen heti, kun kuulet siitä enemmän.

Lienee kuitenkin niin, että puhuttaessa kissaeläimistä mieleen tulevat lähinnä kissat tai ehkä jopa tiikerit. Aavikkoilves on hyvin erikoinen kissaeläin, johon kannattaa tutustua, vaikka ihan vain mielenkiinnosta. Mielenkiintoa lisää ehkä se, että aavikkoilves ei juuri sovellu kotieläimeksi – ei ainakaan helposti.

Mutta mitä aavikkoilveksestä sitten tiedetään? Jatka lukemista ja kerromme!

Aavikkoilveksen piirteitä

Tämä kovin uniikki eläin näyttää suurelta kissalta, jolla on pörröisen pennun kasvot, mutta pantterin vahva vartalo. Sen latinankielinen nimi, caracal caracal, tulee turkin kielen sanasta “karakulak”, joka tarkoittaa mustia korvia.

Nimi juontuu siitä, että aavikkoilveksen korvat ovat tämän villin, mutta kauniin eläimen tunnusomaisin piirre. Ne ovat suippokärkiset ulokkeet, jotka näyttävät kiertyvän kärkiä kohti. Korvat tummenevat kärkeä kohti mentäessä, kunnes ne ovat syvän mustat. Korvat antavat aavikkoilvekselle todella tarkan kuuloaistin, mikä helpottaa sen päätehtävää: metsästystä.

Vaikka aavikkoilvekset näyttävätkin siltä, että niille olisi piirretty hymy kasvoille – aivan kuten laiskiaisetkin – niiden lumoavasta katseesta näkee, että ne eivät hymyile. On siis parempi, ettet lähesty aavikkoilvestä, ellei se ole kesy.

Niiden turkki voi vaikuttaa tylsältä, sillä se on kokonaan yksivärinen, mutta sillä on kaunis kanelin väri. Kaikilla aavikkoilveksillä on myös tietysti mainitsemamme niille tyypilliset mustat korvat.

Lajin uniikki väri on todella hyödyllinen silloin, kun avikkoilveksen pitää maastoutua, sillä ne elävät kuivilla alueilla ja aavikoilla. Turkin kanelia muistuttava väri siis sulautuu täydellisesti yhteen tämän kissaeläimen elinalueen hiekan sävyyn.

Aavikkoilves on mahtava saalistaja

Kuten jo tiedätkin, sekä kissanpennuilla että aikuisilla kissoilla on loistavat, niiden edeltäjiltä perityt saalistusaistit. Aavikkoilves on yksi tämän rakastetun kotieläimen esi-isistä.

Vaikka aavikkoilvekset joskus syövätkin jyrsijöitä, niiden lempiruokaa ovat linnut, ja ne ovatkin kehittäneet uniikin tavan saalistaa niitä. On sanottu, että toisinaan ne voivat saalistaa jopa 12 lintua kerralla. Tämä on uskomaton saavutus ottaen huomioon, että linnuilla ja muilla lentävillä lajeilla on hyvin kehittynyt pakenemisaisti.

Vaikkei aavikkoilves olekaan yksi isoimmista kissaeläimistä (niitä pidetään keskikokoisina), se pystyy liikkumaan hyvin nopeasti, sillä pieni pää ja vahva vartalo saavat sen etenemään tuulen lailla.

Voiko aavikkoilveksen kesyttää?

Kyllä, aavikkoilveksen voi kesyttää. Tosin monet ihmiset pelkäävät niitä, sillä niiden tapa olla ja  ulkonäkö ovat jokseenkin uhkaavan tuntuisia. Kun ne ovat vielä pentuja, aavikkoilvekset ovat herttaisia otuksia ja näyttävät kauneimmilta ikinä näkemiltäsi kissanpennuilta.

Aavikkokissan voi kesyttää ja sitä voidaan pitää kotieläimenä sen luonnollisista aisteista huolimatta. Kaikkien eläinten, jotka otetaan kotiin lemmikeiksi, pitää tulla pentueesta joka on aiemmin jo kesy ja joka on elänyt yhdessä ihmisten kanssa.

Vaikka vauvoina nämä näyttävätkin söpöiltä pikku kissanpennuilta, meidän ei pidä juksata itseämme. Ne ovat villieläimiä, joiden kuuluu elää luonnollisessa elinympäristössään aivan kuten muidenkin eläinten.

Missä aavikkoilvekset elävät?

Aavikkoilveksen omistaminen lemmikkinä on aika vaikeaa, ellet asu jossain päin Afrikkaa. Niitä voi löytää Marokon pohjoisosista sekä Nigerian ja Gaanan alueelta, mutta ei ollenkaan Afrikan keskiosista. Siitä huolimatta niitä on lähiaikoina nähty myös Tunisian ja Etiopian itäosista sekä eteläisestä Afrikasta.

Emme oikein ymmärrä, minkä takia eri aavikkoilvesryhmittymien välillä on niin suuret välimatkat. Ehkä etääntyminen lajikumppaneista johtuu niiden itsenäisestä luonteesta ja siitä, etteivät ne viihdy laumoissa.

Ei ole epäilystäkään, etteikö aavikkoilves olisi näyttävä eläin, johon kannattaa tutustua. Ja miten on, haluaisitko sinä tällaisen “kissan” lemmikiksi?