4 mielenkiintoista faktaa villinä elävistä norsuista

Kirjoittanut ja tarkastanut eläinlääkäri Érica Terrón González

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Jokaisella eläinlajilla on omat ominaisuutensa ja käyttäytymistapansa, jotka vaihtelevat osittain sen mukaan, miten suotuisassa ympäristössä eläimet elävät. Luonnollisessa elinympäristössään elävät norsut pystyvät elämään täysin lajityypillistä elämää. Alla jaamme neljä mielenkiintoista faktaa villinä elävistä norsuista.

4 mielenkiintoista faktaa villinä elävistä norsuista

Kolme nykyään elävää norsulajia ovat aasiannorsu, savanninorsu ja metsänorsu. Savanninorsua ja metsänorsua kutsuttiin aikaisemmin afrikannorsuksi, mutta ne on sittemmin todettu omiksi lajeikseen. Afrikannorsut ovat suurimpia maalla eläviä nisäkkäitä ja aasiannorsut puolestaan Aasian suurimpia maanisäkkäitä.

1. Norsut joutuvat vain harvoin petoeläinten saaliiksi

Suuren fyysisen kokonsa ja isohkojen laumojensa ansiosta norsut eivät yleensä joudu petoeläinten saaliiksi. Norsunpoikaset sekä loukkaantuneet, sairaat ja vanhat yksilöt ovat muita suuremmassa vaarassa. Norsut pystyvät liikkumaan kohtalaisen nopeasti välittömästi syntymänsä jälkeen, joten jo pienet poikaset pysyvät yleensä mukana lauman vauhdissa. Jos ne kuitenkin joutuvat jostain syystä eroon laumastaan, ne ovat vaarassa jäädä petoeläinten kynsiin.

Aikuiset norsut ajavat yleensä petoeläimet tiehensä lähestymällä niitä laumana. Etenkin terveet aikuiset urosnorsut ovat mahtavia ja pelottavia eläimiä, joiden pelkkä läsnäolo pelottaa yleensä saalistajat tiehensä. Aina norsut eivät kuitenkaan huomaa vaanivia saalistajia, minkä vuoksi pedot pääsevät toisinaan yllättämään ne. Norsut ovat sosiaalisia eläimiä, jotka auttavat laumansa heikoimpia jäseniä, eli jos yksi lauman jäsenistä joutuu petoeläimen uhkaamaksi, sen toverit suojelevat sitä. Yksi esimerkki norsujen empatiakyvystä on tapa, jolla ne suojelevat norsuemoja. Naarasnorsut ovat alttiita petoeläinten hyökkäyksille synnytyksen aikana, joten lauman muut naaraat asettuvat norsuemon ympärille turvaksi.

2. Norsut käyttävät suuren osan päivästään ravinnon hankkimiseen

Nykyään elossa olevat norsut elävät keskenään hyvin erityyppisissä ympäristöissä, mikä tarkoittaa, että myös niiden ruokavaliot ovat jossain määrin erilaiset. Kaikki norsut ovat kuitenkin kasvinsyöjiä, joiden ruokavalio koostuu vähintään puoliksi ruohosta. Niille maistuvat myös oksat, lehdet, puunkuoret, taimet, juuret sekä vähäisemmissä määrin hedelmät, siemenet, kukat ja viljelyskasvit, kuten banaani ja riisi.

Tutkimusten mukaan urosnorsut ovat huomattavasti vähemmän valikoivia ravinnon suhteen kuin naaraat. Urokset painottavat yleensä ruoan määrää ja naaraat laatua. Tutkijat epäilevät tämän johtuvan siitä, että naaraat pyrkivät takaamaan poikasille mahdollisimman laadukasta maitoa. Emo ja muut lauman naaraat imettävät poikasta jopa puolentoista vuoden ajan, vaikka se oppiikin syömään maidon rinnalla myös kasveja.

Norsut voivat käyttää ravinnon hankkimiseen ja syömiseen jopa 18 tuntia vuorokaudesta ja syödä joka päivä 150-300 kiloa ravintoa ja juoda 160 litraa vettä. Norsun on syötävä päivässä heinää noin kahdeskymmenesosa omasta painostaan. Syödyn ravinnon määrän selittää se, että norsun ruoansulatus on tehoton ja pystyy hyödyntämään vain noin 40 % ravinnon energiasta.

Norsut tunnetaan siitä, että ne vaeltavat pitkiä matkoja ravinnon perässä. Perinteisiä kulkureittejään pitkin edetessään ne muokkaavat jatkuvasti ympäristöä ja voivat jopa hidastaa metsien kasvua ja lisätä köynnöstiheikköjen laajentumista.

3. Norsulaumoissa vallitsee vahva hierarkia

Aasiannorsu- ja savanninorsulaumat muodostuvat 3-40 naarasnorsusta ja niiden poikasista, kun taas metsänorsut elävät vieläkin pienemmissä ryhmissä, jotka koostuvat usein vain yhdestä aikuisesta ja sen poikasesta. Isompaa laumaa johtaa yleensä iäkäs yksilö, joka muistaa suurimman osan aiemmin kulkemistaan reiteistä ja ohjaa lauman parhaisiin ravinnonhakupaikkoihin.

Muut lauman jäsenet kopioivat matriarkan käytöstä ja välittävät siltä oppimansa taidot poikasille. Nuoret pariutumattomat naaraat toimivat lastenhoitajina auttaen poikasia oppimaan ja kehittymään, mutta suurin vaikutus poikasten oppimiseen on laumanjohtajalla. Monet norsut elävät koko elämänsä samassa laumassa, ja yksilöt muodostavat usein vahvoja siteitä keskenään. Ikä, koko ja vanhemmuus vaikuttavat kunkin jäsenen sosiaaliseen asemaan.

Aikuiset urosnorsut elävät pienemmissä laumoissa tai yksinään, eikä niiden ja naarasnorsujen välille muodostu erityistä sidettä. 18-20 vuoden iässä urosnorsut ovat fyysiseltä kooltaan naaraita suurempia ja ihanteellisia kumppaneita vastakkaisen sukupuolen edustajille. Urosnorsut käyvät talvisin läpi 1-2 kuukauden pituisen kiiman, musthin, jonka aikana ne etsivät itselleen kumppania ja kamppailevat muiden urosnorsujen kanssa. Koska urosnorsun elimistö erittää tässä vaiheessa normaalia enemmän lisääntymishormonia, se voi käyttäytyä hyvin aggressiivisesti ympäristöään ja jopa naarasnorsuja kohtaan.

Mikäli myös naaras on kiimassa ja valmis parittelemaan, aasiannorsut aloittavat soitimen. Uros ja naaras pysyvät yhdessä 10-15 päivän ajan, minkä jälkeen uros palaa vanhan laumansa pariin tai jatkaa erakkoelämäänsä. Naarasnorsu kantaa poikasta jopa yli kaksi vuotta, ja syntyessään poikanen painaa noin 90-100 kiloa.

4. Myös norsut leikkivät

Eläinten välisellä leikillä ei ole varsinaista elintärkeää tehtävää, mutta se auttaa eläimiä valmistautumaan odottamattomiin ja stressaaviin tilanteisiin. Vaikka norsunpoikasten on havaittu kantavan oksia, juoksevan ympäriinsä ja jahtaavan pieniä eläimiä, tutkijat tietävät edelleen todella vähän norsujen leikkisästä käyttäytymisestä. Se kuitenkin tiedetään, että urosnorsujen välinen leikki on huomattavasti aggressiivisempaa kuin naaraiden leikki. Nuoret urokset leikkitappelevat saman ikäisten tovereidensa kanssa, kun taas nuorten naaraiden kohtaamiset ovat huomattavasti rauhallisempia.