4 faktaa varpushaukasta

Kirjoittanut ja tarkastanut biologi Ana Díaz Maqueda

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Varpushaukat ovat levinneet laajalle Eurooppaan, Aasiaan ja Pohjois-Afrikkaan ja ne ovat myös Suomen yleisimpiä päiväpetolintuja. Näitä keskikokoisia lintuhaukkoja pesii maassamme 7000-10000 paria. Moni meistä on nähnyt varpushaukkoja luonnossa, mutta kuinka hyvin tosiasiassa tunnemme niiden elintavat? Seuraavaksi jaamme neljä mielenkiintoista faktaa varpushaukasta.

4 faktaa varpushaukasta

1. Yksiavioisuus

Varpushaukat ovat pääsääntöisesti yksiavioisia lintuja, mutta niidenkin elämässä tulee tilanteita, joissa pariskunnan toinen osapuoli sairastuu, menehtyy tai katoaa muusta syystä. Tutkimusten mukaan varpushaukkaparit pysyvät yhdessä niin kauan kuin niiden elinalueiden rikkaus säilyy. Jos alueella on niukasti ravintoa, yksilöt lähtevät itsenäisesti etsimään uutta aluetta, johon asettua ja pesiytyä.

Pääsyy varpushaukkapariskuntien eroille on poikasten puuttuminen. Mikäli pari ei saa poikasia ensimmäisenä vuonna, se vaihtaa yhdessä elinaluetta. Jos tilanne toistuu seuraavana vuonna, naaras siirtyy yleensä uudelle alueelle ja etsii uuden puolison. Koiras jää tyypillisesti elämään vanhalle elinalueelle ja pyrkii löytämään sieltä toisen naaraan pariutumista varten.

2. Lentonopeus

Varpushaukat eivät ole petolintujen lahkon nopeimpia lentäjiä, mutta niitä ei voi myöskään moittia hitaiksi lentäjiksi, sillä ne pystyvät kiihdyttämään 120 kilometrin tuntivauhtiin. Verrokkina mainittakoon, että maailman nopein eläin muuttohaukka voi pystysuorassa syöksyssä kiitää jopa lähes 400 kilometrin tuntivauhdilla. Muiden haukkojen tavoin myös varpushaukat ovat ketteriä lentäjiä ja taitavia saalistajia.

3. Saaliin valinta

Sairaat ja muista syistä heikot eläimet ovat helpoimpia saaliita. Saaliiksi joutuu tervettä ja vahvaa eläintä todennäköisemmin ontuva nisäkäs tai huonosti lentävä lintu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö myös monet terveet ja hyväkuntoiset eläimet joutuisi petojen saaliiksi. Erään tutkimuksen mukaan varpushaukat osaavat valita saaliikseen esimerkiksi malariaan sairastuneita eläimiä.

Varpushaukat metsästävät erikokoisia lintuja aina hippiäisistä harakoihin ja kyyhkyihin. Toisinaan ne saalistavat myös pikkujyrsijöitä. Naaraat saalistavat tyypillisesti isompia eläimiä kuin koiraat, sillä ne ovat itsekin koiraita suurempia. Poikueen ruokkimiseksi koiras joutuu saalistamaan kesän aikana jopa 400–500 pikkulintua.

4. Sukupuolidimorfismi

Sukupuolidimorfismi on tila, joissa lajin kahdella sukupuolella on lisääntymiselinten erojen lisäksi myös muita erottavia piirteitä. Varpushaukkakoiraat ja -naaraat on helppo erottaa toisistaan sekä värityksen että fysiologisten erojen perusteella. Koiraat ovat yleisväritykseltään siniharmaita ja vatsapuolelta puna-ruskearaitaisia, naaraat puolestaan rusehtavia.

Suurin sukupuolten välinen ero on kuitenkin niiden kokoero. Naaraat eivät syö koiraita enemmän ahneudesta, vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että ne ovat selvästi koiraita suurempia. Siinä missä naaras on 35-41 cm pitkä ja sen siipien kärkiväli on 67-80 cm, koiraat ovat vain 29-34 cm pitkiä ja niiden siipien kärkiväli 59-64 cm. Naaras painaa noin 270 g ja koiras 150 g. Naarasvarpushaukat sekoitetaan toisinaan koiraspuolisiin kanahaukkoihin, vaikka varpushaukat ovatkin kanahaukkoja solakampia.

Naaraiden ja koiraiden välinen kokoero selittyy sillä, että naaraat viettävät enemmän aikaa suojelemalla pesää ja poikasia, vaikka myös koiraat osallistuvat poikasten kasvattamiseen. Pystyäkseen puolustamaan aktiivisesti elinympäristöään ja jälkeläisiään, naaraan on oltava koirasta suurempi ja vahvempi.