Grönlanninkoira on sitkeä arktisen alueen asukki

Tämä yksi maailman vanhimmista koiraroduista on toiminut ammoisista ajoista lähtien inuiittien rekikoirana. Kyseessä on sitkeä koira, joka kestää hyvin arktisia sääolosuhteita. Ystävällinen grönlanninkoira on myös hyvä vahtikoira.

Olet saattanut huomata, että Eläimemme-sivustolla puhumme toisinaan myös suurelle yleisölle tuntemattomista koiraroduista. Tällainen on myös grönlanninkoira, joka on hyvin harvinainen rotu Euroopan ulkopuolella, ja joita on rekisteröity Suomessakin ainoastaan noin 420 yksilöä. Tänään kerromme kyseisen rodun alkuperästä, ominaisuuksista ja luonteesta.

Grönlanninkoira on sitkeä arktisen alueen asukki

Alkuperä

Grönlanninkoira on yksi maailman vanhimmista koiraroduista. Inuiitit ovat arktisella alueella elävä eskimokansa, ja tänään keskitymme Grönlannissa asuviin inuiitteihin. He ovat käyttäneen grönlanninkoiraa vetokoirana vuosisatojen ajan. Koiravaljakot olivat pitkään ainoa mahdollinen kuljetusväline, minkä lisäksi grönlanninkoirat auttoivat ihmisiä metsästyksessä.

Grönlanninkoira on sopeutunut erinomaisesti kylmään ilmastoon, ja sitä on käytetty rekikoirana ammoisista ajoista lähtien. Tästä huolimatta kyseinen rotu on yksi huonoiten tunnetuista alkukantaisista pohjoisista koiraroduista. Esimerkiksi siperianhusky, samojedi ja alaskanmalamuutti ovat huomattavasti tunnetumpia rotuja.

Grönlanninkoira on rakennettu kestämään arktisen alueen rajuja sääoloja, luultavasti jopa monia tunnetumpia rotuja paremmin. Nämä sitkeät koirat kestävät uskomattoman hyvin kylmää ja kosteaa säätä.

Fyysiset ominaisuudet

Grönlanninkoira on iso koirarotu, jonka urokset ovat säkäkorkeudeltaan vähintään 60 cm ja nartut 55 cm. Koiran paino on noin 27-31 kg sukupuolesta riippuen. Kyseessä on voimakasrakenteinen, kestävä ja ankaraan työhön arktisissa olosuhteissa sopeutunut koira. Koiralla on leveä rinta, suora selkä, vahvat ja lihaksikkaat suorat jalat sekä valtavan kokoiset käpälät.

Grönlanninkoiran pää on leveä ja hieman kaareva. Sen kolmionmuotoiset, kärjistä pyöristyvät pystykorvat ovat kaukana toisistaan. Koiran kuono on vahva, leveätyvinen ja kirsua kohti kapeneva.

Koiran pyöreät silmät ovat hieman vinoasentoiset, eivätkä sijaitse liian syvällä päässä tai ole liian ulkonevat, mikä tekee koiran katseesta syvän, salaperäisen ja ystävällisen.

Grönlanninkoiran paksu turkki on kaksinkertainen, ja peitinkarvan tulee olla suoraa ja karheaa. Päässä ja raajoissa karva on melko lyhyttä, rungossa pidempää ja runsaampaa. Kaikki värit ja väriyhdistelmät albiinoa lukuun ottamatta ovat sallittuja.

Luonne ja käytös

Grönlanninkoiralla on yksi yhtäläisyys monien japanilaisten rotujen kanssa; se nimittäin ei hauku. Nämä koirat kommunikoivat keskenään ulvomalla ja käyttävät erilaisia äänensävyjä tunnetilasta ja tilanteesta riippuen. Grönlannissa elävät ihmiset ovat kutsuneet grönlanninkoiran ulvomista villin itkuksi.

Grönlanninkoira on energinen, rohkea, sitkeä ja tarmokas koira. Kyseessä on rauhallinen ja ystävällinen eläin, ja vaikka sitä on käytetty työtehtävissä vuosisatojen ajan, se on myös erinomainen seurakoira ja lapsiperheen lemmikki. Itsenäisestä luonteestaan johtuen koira kuitenkin tarvitsee omistajan, joka osaa ja pystyy käsittelemään eläintä.

Yksi grönlanninkoiran silmiinpistävistä luonteenpiirteistä on sen koruttomuus. Tämä koira ei koskaan valita saadessaan tehtävän tehtäväkseen, ja se suorittaa työnsä olivatpa olosuhteet mitkä tahansa. Grönlanninkoira on myös mainio vahtikoira.

Hoito

Grönlannitkoirat ovat terveitä ja vahvoja eläimiä, eikä rotuun liitetä erityisiä sairauksia. Koiran tulee saada liikkua runsaasti päivittäin, eikä se sovi elämään kerrostalossa, koska ulkona oleilu on sille erittäin tärkeää.

Grönlanninkoira on sopeutunut kylmiin olosuhteisiin, mutta kuumuus paitsi ahdistaa sitä, myös vaikuttaa sen turkkiin. Koiran paksu turkki on harjattava säännöllisesti ympäri vuoden.