Millainen eläin on kultapanda?

Kultapandat elävät luonnonvaraisena ainoastaan Himalajan alueen, eteläisen Kiinan ja Pohjois-Myanmarin lehti- ja havumetsissä. Tämän vaarantuneen lajin yksilöitä arvioidaan elävän luonnossa enää muutamia tuhansia yksilöä, ja määrä vähenee jatkuvasti elinympäristön pirstoutumisen ja metsästyksen vuoksi.

Kultapanda eli pikkupanda on petoeläin, jota tavataan luonnonvaraisena Himalajan vuoristoalueella Nepalissa, Etelä-Tiibetissä, Myanmarissa ja Koillis-Intiassa. Lisäksi yksilöitä on tavattu aivan eteläisessä Kiinassa. Kyseessä on erittäin uhainalainen laji, jonka edustajia elää luonnossa enää joitain tuhansia.

Kultapanda on petoeläinten lahkoon kuuluva nisäkäs. Vaikka se muistuttaa ulkonäöltään pesukarhua ja sen nimi viittaa pandaan, se ei tosiasiassa ole sukua kummallekaan näistä eläimistä. Kultapanda on sukunsa (Ailurus) ja heimonsa (Ailuridae) ainoa nykyisin elävä laji.

Millainen eläin on kultapanda?

Kultapanda on yleensä noin kissan kokoinen – jos ei lasketa sen häntää, joka voi olla jopa puolen metrin pituinen. Kultapandan keho on noin 50-64 cm pitkä ja eläin painaa 3-6 kg. Sen tuuhea turkki on suurilta osin ruskea, mutta sen vatsa ja jalat ovat mustat ja sen naamassa on valkoista. Juuri nämä kasvojen merkinnät saavat eläimen muistuttamaan pesukarhua. Kultapandan hännässä on valkoisia ja punertavia viivoja, jotka muodostavat kuin renkaita hännän ympärille.

Kultapandat elävät vankeudessa noin 14 vuotta, luonnossa niiden elinajanodote on huomattavasti lyhyempi. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokitteli kultapandan vaarantuneeksi lajiksi vuonna 2008. Koko maailman kultapandapopulaation kooksi arvioidaan noin 10 000 yksilöä, ja kannan koko pienenee jatkuvasti.

Kultapandaa uhkaavat erityisesti salametsästys, elinympäristön tuhoutuminen johtuen kilpailusta karjaeläinten kanssa sekä metsien häviäminen, mikä johtaa elinympäristön katoamiseen ja pirstoutumiseen. Kultapanda sopeutuu kohtalaisen hyvin elämään vankeudessa, ja vuonna 2006 yli 800 kultapandan ilmoitettiin elävän eri eläintarhoissa ja puistoissa.

Missä kultapanda elää ja mitä se syö?

Kultapandat elävät Himalajan vuoristoalueella Nepalissa, Etelä-Tiibetissä, Myanmarissa ja Koillis-Intiassa. Lisäksi niitä on tavattu jonkin verran Kiinan eteläosissa. Nämä eläimet viihtyvät lauhkean vyöhykkeen lehti- ja havumetsissä, 10-25 asteen lämpötiloissa. Kultapandat siirtyvät tarvittaessa vuorenrinteillä ylös ja alas lämpötilavaihteluiden mukaan.

Ne liikkuvat myös ravinnon, ja etenkin bambun, saatavuuden mukaan. Bambunversot ovatkin näiden eläinten pääravintoa, joskin ne syövät myös ruohoa, jäkälää, juuria, hedelmiä, kasviksia, hyönteisiä sekä linnunmunia ja -poikasia. Kultapandan erikoisuutena on se, että se pystyy maistamaan keinotekoisia makeutusaineita, kuten sukraloosia ja aspartaamia, muista eläimistä – kädelliset pois lukien – poiketen.

Koska kultapanda on erikoistunut käyttämään ravinnokseen bambua, sillä on kaarevat ja terävät puoliksi sisään vedettävät kynnet, joiden avulla on helppo kiivetä ja tarttua lehtiin ja muuhun ravintoon. Sillä on myös niin kutsuttu valepeukalo eli ranneluun pidentymä.

Kultapandan käyttäytyminen

Kultapandat ovat ujoja eläimiä, jotka liikkuvat pääosin aamuisin, iltaisin ja öisin. Paritteluajan ulkopuolella ne elävät yksinään tai pareittain, ja niillä on reviireillään vakituiset lepo- ja nukkumispaikat, jotka ne rakentavat yleensä luoliin, onttoihin puihin tai tiheisiin oksistoihin. Kultapanda merkitsee reviirinsä virtsaamalla koirien tavoin. Eläimen virtsassa on vahva, myskinen haju, joka toimii merkkinä lajitovereille.

Kultapandat saavuttavat sukukypsyyden 18 kuukauden iässä ja täysikasvuisuuden 2-3-vuotiaina. Näiden eläinten lisääntymisaika kestää tammikuun puolestavälistä maaliskuun alkuun. Sekä naaraalla että uroksella voi olla useita parittelukumppaneita saman lisääntymiskauden aikana.

Kultapandanaaraan raskaus kestää noin 115 päivää, ja sokeita poikasia syntyy 1-4 – yleisin määrä on 2. Poikaset avaavat silmänsä 7-9 päivän ikäisinä ja poistuvat pesästä ensimmäisen kerran noin 45 päivää syntymän jälkeen. Emo hoitaa pentuja noin kahdeksan kuukauden ajan, kun taas urokset eivät ole erityisen kiinnostuneita jälkeläisistään.