Mikä on iilimato ja miten sitä voidaan hyödyntää lääkinnällisiin tarkoituksiin?

Hirudo medicinalis eli iilimato on harmaa ja pitkittäisjuovainen juotikas, jota on käytetty jo vuosisatojen ajan lääkinnällisiin tarkoituksiin.
Mikä on iilimato ja miten sitä voidaan hyödyntää lääkinnällisiin tarkoituksiin?

Viimeisin päivitys: 09 syyskuuta, 2019

Verijuotikas eli tutummin iilimato on verta imevä juotikaslaji, jota on käytetty lääkinnällisiin tarkoituksiin jo antiikin ajoista lähtien. Juotikaslajeja on olemassa noin 500, ja niistä iilimatoa on pidetty arvokkaimpana lääketieteen saralla.

Mikä on iilimato ja miten sitä voidaan hyödyntää lääkinnällisiin tarkoituksiin?

Iilimatoja on käytetty lääkinnällisiin tarkoituksiin kautta historian

Muinaisesta Egyptistä, Kreikasta, Roomasta ja Mesopotamiasta on säilynyt kirjoituksia, joiden mukaan iilimatoa on käytetty lääkinnällisiin tarkoituksiin jo näiden sivilisaatioiden keskuudessa. Keskiajalla iilimadot olivat suhteellisen yleisesti käytetty apu monien sairauksien hoidossa.

Antiikin Kreikassa 400-luvulla eaa. kehitettiin humoraalioppi, joka pyrki selittämään sairaudet ensisijaisesti luonnollisista syistä johtuviksi. Oppi perustui neljän perusnesteen – veren, keltaisen sapen, mustan sapen ja liman – määrien välillä vallitsevisiin suhteisiin. Kun näiden perusnesteiden suhteet olivat oikeat, ihminen oli terve, kun taas suhteiden häiriintymistä seurasi sairaus. Humoraaliopin kannattajien mukaan kehon tasapaino oli tietyissä tapauksissa mahdollista palauttaa laskemalla verta laskimosta, mikä tapahtui suoneniskennän tai kuppauksen avulla – ja näitä voitiin suorittaa myös iilimatoja käyttäen.

Anatomia

Iilimato on kaksineuvoinen pitkittäisjuovainen juotikas, joka voi kasvaa jopa yli 10 cm kokoon. Sillä on nivelikäs, limapintainen keho, joka on väritykseltään tummanruskea. Iilimadon selässä on vaaleampaa pitkittäiskuviointia ja oransseja ja vihertäviä laikkuja.

Iilimato liikkuu vuorottelemalla pitkäksi venymistä ja kasaan painumista. Tällä juotikkaalla on molemmissa päissään imukuppi. Etupään pienemmän imukupin sisällä on leuoilla varustettu suu, jolla iilimato imee verta. Takapään imukuppi on kookas, ja sitä iilimato käyttää lähinnä ihoon kiinnittyäkseen.

Syljen proteiinit

Iilimadon sylki sisältää yli sataa vaikuttavaa ainetta, joilla jokaisella on erilaisia lääketieteellisiä ominaisuuksia. Iilimadon sylki sisältää esimerkiksi seuraavia aineita:

  • Antikoagulantit: Veren hyytymistä tehokkaasti estävät aineet
  • Vasodilataattorit: Verisuonia laajentavat aineet
  • Puudutteet: Iilimadon purema on kivuton, minkä uskotaan johtuvan sen syljen puuduttavista aineista
  • Anti-inflammatoriset aineet: Tulehdusta ehkäisevät tai lievittävät aineet
  • Antimikrobiset aineet: Mikrobeille haitalliset aineet
  • Proteaasin estäjät: HIV-infektion hoidossa käytettävät lääkkeet
Mikä on iilimato ja miten sitä voidaan hyödyntää lääkinnällisiin tarkoituksiin?

Hirudoterapia eli iilimatohoito

Iilimadoilla suoritettavaa hoitoa kutsutaan hirudoterapiaksti tai iilimatohoidoksi. Vielä 100 vuotta sitten iilimatoja myytiin apteekissa lääkinnällisiin tarkoituksiin, mutta tänä päivänä näiden juotikkaiden käyttö lääketieteellisenä hoitomuotona on Suomessa vähäistä. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea myöntää erityislupia iilimatojen lääkinnälliseen käyttöön satunnaisesti.

Hirudoterapiaa suorittavat tahot säilyttävät iilimatoja viileässä paikassa kostealla kankaalla peitetyssä lasipurkissa. Hoidon alkaessa iilimadot nostetaan purkista pinseteillä ja asetetaan puhtaalle iholle. Jos iilimato ei tartu ihoon, iholle voidaan sivellä hieman sokerivettä.

Hirudoterapiassa yksi juotikas imee noin 15 g verta ja irrottautuu itse iholta syötyään tarpeeksi verta. Jos näin ei kuitenkaan jostain syystä tapahdu, iholle voidaan kaataa pieni määrä suolavettä, mikä helpottaa iilimadon irrottamista. Pureman aiheuttama haava pysyy auki muutaman tunnin ajan, ja se peitetään esimerkiksi sidetaitoksella seuraavaan päivään asti. Turvotus laskee muutamassa päivässä.

Yhtä iilimatoa voidaan käyttää hoitoon yhden kerran.

Mikä on iilimato ja miten sitä voidaan hyödyntää lääkinnällisiin tarkoituksiin?

Mihin ongelmiin iilimatohoitoa voidaan käyttää?

Iilimatohoidolla on saatu alustavasti lupaavia tuloksia polven nivelrikon hoidossa. Hoidon sanotaan helpottavan nivelrikon oireita lievittämällä kipuja ja vähentämällä jäykkyyttä. Joidenkin lähteiden mukaan iilimatohoidolla voidaan hoitaa muun muassa seuraavia terveysongelmia:

  • Nivelrikko
  • Plastiikkakirurgisista toimenpiteistä toipuminen
  • Migreeni ja päänsärky
  • Suonikohjut
  • Lihasjännitys
  • Ihottumat

Iilimatohoidon riskit

Iilimatohoidolla ei ole tiedetä olevan erityisiä negatiivisia sivuvaikutuksia. Se on yleensä turvallinen hoitomuoto, mutta sitä ei tule suorittaa henkilölle, jonka immuunijärjestelmä on heikentynyt tai joka kärsii valtimoiden vajaatoiminnasta.

Oman riskinsä tuo Aeromonas hydrophila -bakteeri, joka elää symbioosissa iilimadon kanssa. Bakteeri saa elää juotikkaan suolistossa ja tarjoaa iilimadolle vastineeksi entsyymiä, joka auttaa juotikasta sulattamaan imemäänsä verta.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Cornejo-Esquerra A, Talleri-de-Andrea G, Blanco-Favela J de J, Ramos-Mora A, Villarán-Muñoz B. Sanguijuela Hirudo medicinalis: una alternativa terapéutica disponible en México. Revista Médica del Instituto Mexicano del Seguro Social [Internet]. 2009 [citado 17 de junio de 2019];47(3). Disponible en: http://www.redalyc.org/resumen.oa?id=457745514018
  • Enrique Angulo Sánchez. Efectividad de la Terapia con sanguijuelas. Revisión bibliográfica. Universidad de Salamanca, Campus de Ávila. 3 de octubre de 2016;Escuela de Enfermería de Ávila, centro adscrito a la Universidad de Salamanca:31. Disponible en: http://www.cabinadehirudoterapia.com/informe.pdf
  • Manrique Sáez MP, Ortega Larrea S, Yanguas Jiménez P. La sanguijuela, un gusano en la historia de la salud. Index de Enfermería. diciembre de 2008;17(4):290-4. Disponible en: http://scielo.isciii.es/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S1132-12962008000400016

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.