Onko olemassa kissaa, josta ei lähde karvaa?

Jatkuva irtokarvojen leviäminen kodin jokaiseen nurkkaan on yksi syy, miksi osa ihmisistä epäröi lemmikin hankkimista. Jos olet yksi näistä ihmisistä, miksipä et hankkisi kissaa, josta ei lähde karvaa tai jonka karvanlähtö on hyvin vähäistä? Tänään esittelemme viisi kissarotua, joista irtoaa vain vähän karvaa.

Onko olemassa kissaa, josta ei lähde karvaa?

Sfinx

Sfinxiä kutsutaan usein karvattomaksi kissaksi, vaikka tosiasiassa sen iho on ohuen karvoituksen peitossa. Varsinaista turkkia sillä ei kuitenkaan ole, ja sen paljas iho on selvästi näkyvissä. Karvan vähäinen määrä johtuu luonnollisen mutaation aiheuttamasta geenivirheestä. Eristävän turkin puuttumisen vuoksi sfinx ylläpitää ruumiinlämpöään voimakkaan aineenvaihdunnan ja lämpöä tuottavan lihaksikkaan vartalon avulla. Koska sen aineenvaihdunta on hyvin tehokas, sen on syötävä muita kissoja enemmän. Nopea aineenvaihdunta aiheuttaa myös ihon rasvoittumista.

Rodun ulkonäkö jakaa mielipiteet, mutta jokainen sfinxin tavannut rakastuu tämän ystävällisen, seurallisen, älykkään ja vilkkaan kissan luonteeseen. Sfinx nauttii sekä ihmisten että muiden kissojen seurasta ja osallistuu mielellään kaikkiin perheen askareisiin.

Tonkineesi

Tonkineesi on siamilainen ja burman risteytys, joka muistuttaa jalostuksen ansiosta enemmän siamilaista kuin burmaa. Kansainvälinen kissaliittojen kattojärjestö FIFe ei ole toistaiseksi tunnustanut rotua, joten tonkineeseja ei voi rekisteröidä FIFeen kuuluvaan Suomen Kissaliittoon.

Tonkineesin turkki on lyhyt, pehmeä, silkkinen ja vartalonmyötäinen. Tonkineesi on siamilaisen tavoin naamiokissa, eli sen kasvot, korvat, jalat ja häntä ovat muuta vartaloa tummemmat. Tonkineesi on aktiivinen, utelias ja leikkisä eläin, joka tarvitsee paljon seuraa. Se onkin onnellisimmillaan saadessaan jakaa kodin lajitoverinsa kanssa. Siamilaisen tavoin tonkineesi on hyvin äänekäs kissa, jolla on jatkuvasti paljon kerrottavaa.

Devon rex

Devon rexin turkki on pääasiassa pohjavillaa, mutta sillä on myös jonkin verran peitinkarvaa. Peitinkarva on kihartuvaa ja etenkin selkäpuolella turkki on selvästi aaltoileva. Myös devon rexin viiksi- ja kulmakarvat kihartuvat. Turkin ohuuden vuoksi devon rexit ovat herkkiä kylmälle, ja kasvattajat suosittelevatkin lemmikin ulkoiluttamista valjaissa vain ulkolämpötilan ollessa yli 15 astetta.

Devon rexin ulkonäkö on muutenkin erikoinen, ja sitä onkin toisinaan luonnehdittu menninkäisen oloiseksi kissaksi. Sillä on lyhyt ja kiilamainen pää, täyteläiset ja leveät posket sekä hyvin selkeä otsapenger. Sen alas sijoittuneet korvat ovat tyvestä leveät ja suuret. Silmät ovat soikeat, suuret ja kaukana toisistaan. Myös devon rexin hento ja lintumainen ääni poikkeaa totutusta.

Devon rex on erittäin älykäs, aktiivinen, vilkas ja sosiaalinen kissa, joka vaatii runsaasti tekemistä ja virikkeitä. Omistajan ei kannata yllättyä lemmikin juoksennellessa ympäri kotia kuin villikissa. Devon rex tulee hyvin toimeen sekä lajitovereidensa että koirien kanssa ja se nauttii suuresti myös ihmisperheensä seurasta. Sillä tulisi aina olla seuranaan toinen kissa, sillä se kaipaa jatkuvaa seuraa ja pitkästyy helposti.

Cornish rex

Devon rexin tavoin myös cornish rex tunnetaan ennen kaikkea silkkisestä kiharasta turkistaan. Sen lyhyt karva on aaltomaisesti lainehtivaa, eikä se kasva pituutta pentuajan jälkeen. Kasvojen karva on hyvin lyhyttä ja samettimaista. Vaikka karva on lyhyttä ja sitä on verrattain vähän, turkki voi takkuuntua, joten se on tärkeä harjata säännöllisesti. Aivan kuten devon rexilläkin, myös tällä rodulla viikset ja kulmakarvat ovat kiharat.

Kiharan karvan lisäksi cornish rex on helppo tunnistaa sen siroista piirteistä, suurista korvista ja hoikasta korkeajalkaisesta vartalosta. Se on erityisen notkea ja nopea kissa, joka nauttii leikkimisestä ja ihmisten seurasta ja innostuu helposti. Omistajan onkin varattava päivittäin tarpeeksi aikaa lemmikin kanssa leikkimiseen ja ajan viettämiseen.

Siperiankissa

Puolipitkäkarvaisella siperiankissalla on paksu ja runsas turkki, mutta se jättää jälkeensä verrattain vähän karvaa. Sen turkki on rasvainen ja kiinnittyy vartaloon niin, että irtokarvat eivät lentele ympäriinsä jokaisesta liikkeestä kuten monella muulla rodulla. Siperiankissalla on paksu aluskarva ja sateelta suojaava päällysturkki, joiden avulla se pärjää hyvin kylmissäkin olosuhteissa. Rotu onkin nimensä mukaisesti kotoisin Venäjän kylmiltä alueilta.

Siperiankissa on älykäs ja ystävällinen kissa, joka kiintyy perheeseensä ja viihtyy hyvin myös lasten ja muiden eläinten seurassa. Vaikka se onkin aktiivinen ja leikkisä eläin, joka pitää kiipeilemisestä, se sopeutuu hyvin sisäkissaksi.